Blogi

Viel` on Kupsi voimissaan

Olin jo kertaalleen päättänyt, että lopetan jalkapalloilun seuraamisen terveydellisistä syistä, mutta siitä huolimatta vai vihkaa salaa seurasin äsken Hjk:n ja Kupsin kohtaamista Teksti-tv:ltä ja se oli hyvä se. Kauden surkeasti aloittaneet kuopiolaiset voittivat sarjan selvän mestarisuosikin ja kalleimman joukkueen sen omassa kotiluolassa 1-2.

 

Hupaisaa asiassa on, että vaikka Kupsiin on ilmeisen isolla rahalla hankittu kalliita ulkomaalaisvahvistuksia, niin siitä huolimatta joukkueen maalit tekivät maakunnan omat miehet Saku Savolainen ja Ilmari Niskanen. Huippulahjakas ja huippunopea Niskanenkin onnistui nyt maalinteossa, vaikka viime kesänä väitinkin hänen tarvitsevan repun, jotta pystyisi toimittamaan pelivälineen pömpelin perukoille.

 

Mutta ilmeisesti myös huipputaitava Egyptin vahvistus oli Kupsin kantavia voimia. Hän ei ole kallis mies joukkueelle, vaikka hänen palkkansa kotikentillään lienee enemmän kuin Kupsin budjetti, koska lehtitietojen mukaan mies pelaa Kuopiossa ihan talkoohengellä, eli ilman palkkaa, koska hän haluaa antaa näyttöjä Egyptin maajoukkueelle päästäkseen mukaan Pietarin MM-kisoihin. Se kuulostaa liian kummalliselta ollakseen totta, mutta totta kai se sitten on, koska olen sen omin silmin lehdestä lukenut.

 

Uutista lukiessani tuli mieleeni se tapaus parin vuoden takaa, kun Kupsiin hankittiin vahvistus, joka oli USA:n nuorten maajoukkeessa häikäissyt ja josta nuorten sarjalaisena ennustettiin uutta Peleä. Uutta Peleä hänestä ei tullut. Kyllä hän ihan taitava jalkapalloilija oli aikuisiässäkin, jonkin verran minua parempi, tosin Kupsin joukkueeseen hän ei mahtunut, mutta maakuntasarjan Kufussa hän teki ainakin yhden näyttävän täysosuman. Hän palasi Kuopiosta kotiinsa Amerikkaan vähin äänin.


Kommentit (0)



Kupsin ja Venäjän tilanne

TV:stä tuttu toimittaja Arvo Tuominen on julkonut uuden kirjan Sankarikaupunki Pietari. Tämä mielenkiintoinen teos esiteltiin juuri sosialistisessa mediassa Kauppasuomi.fi -sivulla, ja sain vahvistusta näkemykseeni, että Tuominen on viisas mies.

 

Nimittäin haastattelussa hän asiantuntevasti toteaa venäläisestä jalkapallosta, että se kuvastaa hyvin koko valtion tilaa:  "Venäjän ongelmana oleva sisäisen luottamuksen ja yhteistyön puute konkretisoituu Tuomisen mukaan hyvin jalkapallossa, johon Venäjä on satsannut miljardeja.

 

– Silti Venäjä ei tule menestymään omissa, kesällä järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa, sillä jalkapallo on kuin shakkia, jossa on miljoonia siirtomahdollisuuksia, mutta ne vaativat yhteistyötä. Venäläiset pelaajat haluavat syöttämisen sijasta tehdä itse maalin ja ovat siksi tuomittuja häviämään."

 

Tässä yhteydessä muistutan, että satsatuista miljardeista huolimatta Venäjä on Fifan ranking-listalla sijalla  66, kun esimerkiksi omat rakkaat Huuhkajamme ovat sijalla 63. 

 

Tuo sama Venäjä-syndrooma vaivasi ainakin viime sunnuntaina myös Kuopion Palloseuraa. Suurella rahalla kootun joukkueen yritys oli kovaa, mutta väkinäistä. Esimerkiksi viime kesänä erinomaisesti kunnostautunut keskikenttämies Urho Nissilä yritti kaksi kertaa epätoivoista maalilaukausta, vaikka hän vielä viime kesänä olisi vastaavassa tilanteessa syöttänyt vapaana paremmalla paikalla olevalle joukkuetoverilleen.

 

Luulen, että kuopiolaisten pelin on sotkenut se, että joukkueeseen tuli pelaamaan kohtuuttoman hyvä egyptiläinen, joka itse kyllä loistaa kentällä, mutta jättää varjoonsa kanssapelaajansa, jotka sitten yrittävät väkisin päästä Savon Sanomien otsikoihin epätoivoisilla kaukolaukauksilla.

 


Kommentit (0)



Lisäajan lisäaika

Eilen melkein nyyhkytin, kun laahustin pallokentän laidalta kotia kohti, jossa olin todistamassa Kupsin ja Ropsin välistä jalkapalloilun merkeissä tapahtunutta kohtaamista. Ottelussa kiteytyi se urheilun tärkeä perusperiaate, että tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

 

Nimittäin tasaväkisen ottelun lisäajalla tilanteen ollessa 0-0 Rops sai vaarallisen vapaapotkun läheltä Kupsin maalia. Olin jo varma, että koska elämässäni kokemukseni mukaan yleensä tapahtuvat ne asiat, joita en soisi missään nimessä tapahtuvan, niin kohta on verkko tötteröllä. Mutta eipä ollutkaan, sillä vapaapotku epäonnistui ja lisäksi tuomari puhalsi pilliinsä, koska ropsilaiset selvästikin rikkoivat tilanteessa.

 

Mutta eivät tuomarin mielestä rikkojia olleetkaan rovaniemeläiset, vaan kupsilaiset, ja niinpä vapari uusittiin, vaikka oltiin jo lisäajan lisäajalla. Uusintayrityksen jälkeen pallo tietysti pomppi onnekkaasti miesmuurin läpi kuopiolaisten verkkoon. Vaikka olin varautunut vääjämättä tapahtuvaan, niin melkein purskahdin katkeraan itkuun ja minut valtasi suunnaton halu rynnätä kentälle keskustelemaan selkeän virheen tehneen erotuomarin kanssa siitä, onko tämä mahdollisesti joskus perehtynyt jalkapalloilun sääntökirjan yksityiskohtiin ja ennen kaikkea sen henkeen.

 

Kuopiolaisten totaalista nöyryytystä täydensi se, että rovaniemeläisten maalin teki vasta 18-vuotias puolustaja Juho Hyvärinen, jonka sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon olevan legendaarista Kuopion Hyväristen jalkapalloilijasukua.


Kommentit (0)



Rasputin ja merimakkara

Ihan uutta tietoa Grigori Rasputinista löysin Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. En ole tiennytkään, että sen jälkeen, kun juonitteleva hoviväki vihdoinkin onnistui suurella vaivalla saamaan tämän irstaan munkin hengiltä ja haudattuakin Tsarskoje Selon puistoon, niin miehen tarina ei vielä päätykään tähän.

 

Nimittäin vallankumouksen levottomuuksien aikaan kapinoivat sotilaat kaivoivat Rasputinin ruumiin ylös ja sen jälkeen, kun olivat aikansa tutkineet kalmoa ja mittailleet vainajan sukuelimen kokoa tiilen avulla, kyseinen ruumiinosa leikattiin irti. Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Rasputinin henkilökohtaiselle aseelle, jonka avulla hän pystyi romahduttamaan koko Venäjän suurvallan, tapahtui sen jälkeen.

 

Wikipedian mukaan Rasputinin siitintä säilytetään jossain Pietarin museossa. Epäilen tietoa, koska nykyään, kun Venäjälläkin on siirrytty vapaaseen markkinatalouteen, olisi se varmaan kovaa maksua vastaan nähtävillä jossain vitriinissä, mikäli se olisi todella tallessa.

 

Toisen tiedon mukaan Rasputin siitin olisi ollut myynnissä eräässä lontoolaisessa antiikkiliikkeessä, mutta sellaisenkin tiedon olen lukenut, että tarkemmissa tutkimuksissa kyseinen antiikkikalu olisi paljastunut säilötyksi merimakkaraksi. Merimakkarahan on alkeellinen selkärangaton eläin, joka parhaimmillaan kasvaa viisimetriseksi. Tiettävästi Rasputinin "merimakkara" oli vain 13-tuumainen eli reilut 30-senttinen.


Kommentit (0)



Juoppolallius

Luin eilen kertomastani tsaari Aleksanteri III:n juoppoudesta Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. Kirjan mukaan Aleksanteri pitäytyi tiukasti päihteettömään elämäntapaan työpäivänsä ajan ja myös keskiviikkoiltaisin, jolloin oli virallinen esittelytilaisuus, mutta muina iltoina hän ryyppäsi oikein kaksin käsin.

 

Aleksanterilla oli tapana maata palatsin lattialla ympäripäissään jalkojaan ja käsiään heilutellen ja kiljahdellen kuin pikkulapsi. Hänellä oli myös epämiellyttävä taipumus pyrkiä tarttumaan ohikulkijoiden nilkkoihin. Siinä oli varmasti tapaturman vaara ilmeinen, koska 190-senttinen roteva tsaari oli voimistaan kuuluisa. Hän pystyi sulin käsin vääntämään hevosenkengän suoraksi ja repäisemään korttipakan kahtia.

 

Aleksanterin tanskalaissyntyinen vaimo tsaaritar Maria Fjodorovna oli topakka nainen, joka yritti pitää miehensä kurissa piilottamalla maailman mahtavimman hallitsijan pullot, mutta täysin valvonta ei onnistunut, koska Aleksanteri keksi ompeluttaa saappaisiinsa salataskut, joissa pulloja pystyi säilyttämään suojassa tsaarittaren valvovalta katseelta. 

 

Historioitsijat voisivat selvittää sen, että säilyikö Romanov-suku Venäjällä vallassa yli 300 vuotta sen vuoksi, että suvun miehet olivat jättiläiskokoisia. Pietari Suuren väitetään olleen peräti 204-senttisen, vaikka hänen kengännumeronsa oli vain 38 hänen jälkeläisensäkin olivat hyvin isokokoisia lukuun ottamatta viimeistä tsaaria Nikolai II, joka oli vain presidentti Putinin mittainen eli 170-senttinen. Saattaa hyvinkin olla, että Nikolain lyhytkasvuisuus rapautti Romanovien arvovallan kansan silmissä.


Kommentit (0)



1-5 / 3697 Seuraava sivu >>