Blogi

Vaalijalan vajaamielislaitoksen Lenin ja Stalin


Olen aina, kun olen kunnioittanut Sortavalan kaupunkia läsnäolollani, ihmetellyt, miten Lenin-vapaalta kaupunki vaikuttaa, joka seikka on hyvän itäisen naapurimme kaupungeissa harvinainen ominaisuus, koska yleensä Leninin patsas pistää satunnaista matkailijaa silmään heti kaupunkiin saavuttaessa. Sortavalassa on käsittääkseni vain yksi pikku-Lenin hyvin kätkettynä Raatihuoneen takaisessa puutarhassa.

 

Aina ei ole niin ollut. Kun suomalaiset valtasivat Jatkosodan alussa Sortavalan, kaupungissa oli ainakin tämä SA-kuva-arkistosta löytyvä kuva Leninin ja Stalinin yhteispatsaasta. Koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto, en malta olla mainitsematta, että patsas oli sijoitettuna Suomen Kirkon Sisälähetysseuran omistaman Vaalijalan hoitolaitoksen aulaan.

 

Enkä malta olla mainitsematta sitäkään, että kyseessä oli tietääkseni vajaamielisille tarkoitettu hoitolaitos, joten hieman arveluttava oli ainakin suomalaisesta näkövinkkelistä patsaan sijoituspaikka. Tosin voi olla, että Vaalijalan laitos palveli Neuvostoliitossa muita kuin vajaamielisiä.

 

Tuonkin patsaan historia saattaa olla värikäs. En tiedä selvisikö se vaurioita suomalaisten kynsistä tai sitä, pystytettiinkö se uudemman kerran Vaalijalan aulaan sen jälkeen, kun Puna-armeija vapautti kaupungin uudemman kerran. Epäselvää myös on, miten sen kävi Hrutshevin kaudella, kun Stalin menetti ainakin hetkeksi maineensa.

 

Luulen, että Hrutshevin kaudella Neuvostoliiton kaikki noin miljoona Stalinin patsasta sulatettiin ja hyödynnettiin sitten muuten kansantalouden tarpeisiin. Mutta epäilen, ettei Leniniä uskallettu siinä yhteydessä kierrättää kansantalouden tarpeisiin, vaan se ainoastaan sahattiin irti Stalinista. Mielenkiintoista olisi tietää, miten mikä oli sen jälkeen Vilenin kohtalo.

 

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että olen törmännyt näkemykseen, jonka mukaan hyvässä itäisessä naapurissa olisi poliittisesti viisasta patsaita valmistettaessa suunnitella niille vaihdettavat päät, jolloin poliittisten suhdanteiden vaihtuessa, vaihdettaisiin myös patsaiden päät suhdanteiden mukaisiksi.


Kommentit (0)



Kiekkoilun ja palloilun suurta juhlaa

Vaan kylläpä nyt on kaltaisellani kiekkoilun ja palloilun ystävälla mieli hyvä. Ensiksikin olin lauantaina todistamassa, miten Kups pelasi itsensä Cup-finaaliin.

 

Toisekseen sunnuntai-iltana ryhdyin kannustamaan rakkaita Helmareitamme ottelussa Itävaltaa vastaan, tosin lopetin ensimmäisen puoliajan jälkeen, kun hermoni eivät kestäneet enää katsella rakkaiden Helmareittemme käsittämätöntä sähläämistä. Tilanne oli silloin 2-0 Itävallalle. Aamulla sitten teksti-tv kertoi rakkaitten Helmareittemme nousseet tasapeliin. Katsoin pelin lopun Areenalta, jossa se näkynee vieläkin.

 

Kolmannekseen eilen seurasin telkkarista futsal-miestemme uljasta taistelua, ja niinhän siinä kävi, että Belgia kaatui ja Suomi selvisi EM-turnaukseen. Samanhan ovat tehneet jo uljaat Huuhkajamme ja rakkaat Helmarimme. Suomalaiset alkavat siis olla maanosamme johtava palloilukansa peleissä, joissa palloa potkitaan alaraajoilla.

 

Neljännekseen eilen seurasin radiosta Kalpan peliä samaan aikaan, kun katselin tv:stä futsalia enkä odottanut Kalpalta yhtään mitään, sillä kaikki toivo pudotuspeleistä oli mielestäni mennyttä. Mutta entinen Sortavalan Palloseura, eli nykyinen Kalpa, taisteli leijonan lailla ja suorastaan murskasi vieraskentällä Porin Ässät lukemin 6-1. Olen kuitenkin pessimisti enkä usko Kalpan mestaruuteen, mutta pronssikin olisi joukkueelta kelpo saavutus.

 

Mutta viidennekseen, jotta totuus ei unohtuisi, niin tarkastin Fifan rankingista, että maamme miesten jalkapallomaajoukkue on Pohjoismaista viidenneksi paras heti 300.000 asukkaan Islannin jälkeen, mutta selvästi edellä Fär-saaria. Maamme naisten jalkapallojoukkue on Fifan rankingissa Pohjoismaista viidenneksi paras heti 300.000 asukkaan Islannin jälkeen, mutta selvästi ennen Fär-saaria. Sen sijaan futsalissa Suomi on ylivoimaisesti paras Pohjoismaa ja on maailman rankingissa sijalla 20. 

 

Kuudennekseen korostan siunatuksi lopuksi kuitenkin sitä, että sekä miesten että naisten jääkiekossa piskuinen Suomi on maailman rankingissa sijalla 3 parhaana Euroopan maana. Ja mäkihypyssäkin Suomi on selkeästi Pohjoismaista toiseksi paras heti Norjan jälkeen.


Kommentit (0)



Merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö


Kuvan Otto-Wille Kuusisen vaikuttava patsas jököttää arvopaikalla Petroskoissa. Kuusinen oli tavallaan Sanna Marinin edeltäjä, sillä hän toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana 1911-13 ja ilmeisesti tämän vuoksi hän on saanut patsaansa Petroskoihin Äänisen rannalle. Tosin hän oli myös Neuvostoliitossa huomattava yhteiskunnallinen toimihenkilö.

 

Veistos luo vaikutelman herrasta, joka huolestuneena tähyää Ääniselle. Niinpä paikallinen väestö osuvasti nimittää muistomerkkiä kalastuksenvalvojan patsaaksi. Nimitys todistaa sen, että ruisleivän, saunan, kesämökin, musiikin ja kirkkaan viinan lisäksi suomalaisia yhdistää venäläisiin myös samanlainen huumorintaju.

 

Otto-Willen Kuusisen patsas tunnetaan yleisesti, mutta yhtä yleisesti ei tunneta sitä, että mies sai aikoinaan muistomerkin myös syntymäseudulleen. Värikkäästä tapahtumasarjasta uutisoi aikoinaan Keski-Suomalainen-lehti seuraavasti: 

 

"Reliefi pystytettiin lopulta kommunistien lomakeskuksen Pitkiksen pihalle Laukaan Pitkäniemeen.

 

Paljastustilaisuus pidettiin sunnuntaina lokakuun 4. päivä vuonna 1981, Kuusisen satavuotispäivänä. Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen puhui juhlassa. Hän piti patsashanketta vastustaneita kunnallispoliitikkoja ”rajoittuneina ja pikkusieluisina”. Juhlan jälkeen, seuraavana tiistaina kuplavolkkarillinen nuoria miehiä kurvasi Kuusisen muistomerkin viereen.

 

Nuorukaiset tervasivat patsaan. Huhujen mukaan Kuusisen kasvoille olisi myös kustu. Kivipaaden ollessa puolitoista metriä korkea voi päätellä, että asialla oli joku Kuusista vihaava mies. Myöhemmin reliefi katosi. Nyt Kuusinen makaa luultavimmin kaikessa rauhassa kalojen kanssa Nurmisessa."

 


Kommentit (0)



Merkel

Merkittävä saksalainen yhteiskunnallinen toimihenkilö Angela Merkel on luopumassa merkittävästä yhteiskunnallisesta toiminnasta ja se saa mieleni haikeaksi. En todellakaan pidä itseäni minää kristillisdemokraattina, mutta Merkeliä arvostan suuresti. Nykyään suurvaltojen, kuten myös nuorisorikollisjengien. johtoon näyttää nousevan kaikenlaisia vähintäänkin häiriintyneiltä vaikuttavia miehenpuolia, joiden joukossa Merkel on vaikuttanut todelliselta valtiomieheltä.

 

Mutta Angelakin on ollut kerran nuori ja itse asiassa hänellä on ollut kunnon kristillisdemokraatiksi aika erikoinen nuoruus. Hänen isänsä oli tosin teologi, joka seikka sopii kunnon kristillisdemokraatille. Sen sijaan se, että perhe 50-luvun lopulla muutti Länsi-Saksasta Itä-Saksan puolelle, on aika yllättävää, kun ottaa huomioon sen, että isä oli pappi.

 

Erikoista myös on, että Merkel oli jo nuorena poliittisesti aktiivi ja toimi esimerkiksi DDR:n tiedeakatemian agitprop toiminnan johtajana. Tämän vuoksi hän oli tekemisissä myös Suomen agitprop-toiminnan keskeisen vaikuttajatahon eli Abba-yhtiön sosialistisen version Agit-Prop-yhtiön kanssa, kun yhtiö vieraili Berliinissä joskus iloisella 70-luvulla. Tämän seikan paljastaa Jouko Aaltonen kirjassaan Agit-Prop, jonka tekstiä lainaan alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan seuraavasti:

 

"Paikalla oli paljon taiteellista lahjakkuutta, useita nousevia maailmantähtiä, joihin kvartetin jäsenet tulivat tulevina vuosina törmäämään. Mutta paikalla oli myös poliittista lahjakkuutta: pienikokoinen DDR:n kommunistipuolueen nuorisojärjestöön (Freie Deutsche Jugend) kuulunut tyttö nimeltä Angela Merkel. Hänellä ja Pekkis Sarmannolla oli vipinää, jonka seurauksena käytiin vielä kirjeenvaihtoakin. Mitään sen enempää siitä ei kehittynyt"

 

Minusta on surullista, ettei siitä sen enempää kehittynyt.


Kommentit (0)



Se löytyi!

Kun viimeksi kunnioitin läsnäolollani Petroskoita, nuori ja viehättävä opas, sukupuoli jääkööt mainitsematta, kertoi, miten Jatkosodan alussa kaupungin isänmaalliset kansanvoimat piilottivat keskustassa jököttävän Leninin patsaan eikä sitä jätetty miehittäjän häväistäväksi. Tällä hetkellä suomalainen ja venäläinen historiantutkimus eivät siis tunnu elävän samassa todellisuudessa.

 

Jokainen suomalainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Petroskoin Leninin patsas jäi suomalaisten käsiin ja vaikka suomalaiset Karjalassa paljon pahaa tekivätkin, niin Leninin ja Kirovin patsaita kohdeltiin taiteellisista syistä arvostavasti ja ne purettiin ja siirrettiin varastoon. Leninin patsaan paikalle asetettiin vanha kenttätykki.

 

Sen sijaan historiaa tutkiessani olen törmännyt tietoon, ettei vallattua Stalinin patsasta kohdeltu kunnioittavasti, vaan se otettiin hyötykäyttöön ja sitä käytettiin jonkin montun, varmaankin pommikuopan,  täytteenä. Voi olla, että patsas on montun täytteenä edelleenkin ja odottaa poliittisten suhdanteiden muuttumista naapurissa.

 

Olen yrittänyt etsiä netistä Petroskoin Stalinin patsaan kuvaa enkä ole aiemmin löytänyt. Mutta äsken se löytyi. SA-kuva-arkistosta löytyi tämä kuva, jonka kuvatekstissä lukee, että"Kuvaajalle tunnistamaton patsas Petroskoin keskustassa." Epäilen, että teksti on ns. railakasta sotilashuumoria.


Kommentit (0)



1-5 / 4779 Seuraava sivu >>