Pressanvaali on hyvää aikuisviihdettä, mutta kyllä jääkiekko sen voittaa. Mahottoman jännäksi menee elämä, kun ilta toisensa jälkeen seuraa Puheradiosta, että tekeekö Kalpa sittenkin kuopiolaista jääkiekkohistoriaa ja voittaa runkosarjan.

Kalpan runkosarjanvoitto on taas vähän lähempänä, kun Kärppien Junntila teki juuri äsken voittomaalin Pelikaaneja vastaan  pelin viimeisellä sekunnilla. Ottelut ovat nykyään niin tasaväkisiä, että epäilen tuomareiden saaneen määräyksen järjestää pelejä, joissa marginaalit ovat pienet, jotta maksavia katsojia riittää.

Eilen Kalpa pelasi Oikean aseman Juntusen selostuksesta päätellen yhden historinsa huonoimmista matseista. Kalpa pelaili tosi innottomasti. Tosin kuopiolaiset tekivät neljä maalia turkulaisten yhtä vastaan, mutta mitään muuta Kalpa ei sitten tehnytkään. Tepsin maalivahti torjui kahdeksan kertaa ja Kalpan molari 37 kertaa. Luulen, että suhdeluku on liigan ennätys.

Muuten vanhana työsuojeluaktiivina olen sitä mieltä, että maamme työsuojelupiirien on määrättävä myös aikuiskiekkoilijoille pakolliseksi sellainen kanaverkkonaamarin, jota vain junnut nykyään käyttävät. Eilenkin Hentunen sai lämärin suoraan suuhunsa ja mikäli hänellä vielä oli pitkän peliuran jäljiltä omia hampaita, niin ei taida olla enää.

Muistelen, että lapsuudessani eräät kiekkoilijat, ainakin Pertti Koivulahti ja Lauri Leuka Mononen, käyttivät sellaista muovista kuppia suunsa suojana - sellainenkin vähentäisi ilmeistä tapaturman riskiä. Ja onhan se niin rumaakin, etteivät tytötkään varmaan tykkää, kun jääkiekkonuorukaiset alkavat olla järkiään harvahampaisia pehmeän leivän miehiä.

Vaikeaksi menee pressanvaali. Puoluejohtaja Urpilainen, jota olen tottunut pitämään syvähenkisenä yhteiskunnallisena ajattelijana, ei uskalla ottaa ehdokkaisiin kantaa puolesta eikä vastaan, vaan pikemminkin päinvastoin, koska molemmat ovat demareiden tentissä ilmoittaneet kannattavansa sosiaalista oikeudenmukaisuutta.  Melkoinen yllätys olisikin ollut, jos toinen olisi räväyttänyt oikein kunnolla ja ilmoittanut kannattavansa sosiaalista eriarvoisuutta.

Kuuden vuoden kuluttua tulee olemaan entistäkin vaikeampaa valita maalle presidenttiä. Tällä kertaa joukon Paavot vielä jotenkin erotti toisistaan, mutta seuraavissa vaaleissa on laskujeni mukaan ehdokkaina kolme Niinistöä ja se sotkee keskivertoäänestäjää. Ymmärtääkseni ehdolla tulevat olemaan kokoomuslainen Sauli, vihreiden puheenjohtaja Saulin veljenpoika Ville ja persujen tuleva johtaja Jussi Niinistö. Tietooni ei ole tullut, etteikö Jussikin saattaisi olla sukua Saulille ja Villelle.

Muuten presidentin valintaa selkeyttäisi, jos äänestyskierroksia olisi enemmän. Systeemi voisi olla vaikka se, että aina viimeiseksi jäänyt pudotettaisiin kisasta. Sillä tavalla estettäisiin turha pelinpolitiikka. Ei kävisi niin kuten nyt, että sattumalta ehdolla on lopulta vain kaksi syvän etelän kaupunkien miestä. Tulevassa systeemissä viimeisellä kierroksella taistelisivat etelän ja pohjoisen edustajat. Vähän samalla tavalla kuin Nuijasodassa 1597 ja Punakapinassa 1918.  Edellisen koitoksen 1597 voitti etelä ja toisen 1918 pohjoinen. Kummankin sodan ratkaisutaistelu käytiin Tampereen hangilla. Niin se historia välillä toistaa itseään.

Demareiden puoluesihteeri Jungner luopuu tehtävästään kylliksi saaneena, vaikka paljon mies saikin aikaiseksi lyhyeksi jääneellä kaudellaan. Hän onnistui hetkessä laskemaan puolueensa kannatuksen ainakin kolmannekseen, mutta onnistui vastaavasti myös nostamaan persujen kannatuksen ainakin kolminkertaiseksi.

Kun Jungner valittiin tehtäväänsä, hänen kerrottiin olevan yhden älykkäimmistä suomalaisista. Tosin viisauteen ei otettu kantaa. Muistan, että hän kertoi uransa alkuvaiheessa pyrkivänsä levittämään jonkinlaista vapaan rakkauden hippiaatetta kansamme keskuuteen. Nyt tuntuu siltä, ettei tämä vapaan rakkauden hippiaate löytänyt sijaansa demareiden perinteisen kannattajakunnan keskuudessa.

Itse kuitenkin epäilen, että Jungner täytti viimeistä piirua myöten puolueen hänelle asettaman tehtävän. Tarkoitan Kansallisen Kokoomuksen asettamaa tehtävää. Mies onkin kaksoisagentti ja taustalla oli maamme porvariston salajuoni. Nimittäin nuorena Jungner toimi Kokoomusnuorissa, ja epäilen, että hänet lähetettiin soluttautumaan maamme kansanvaltaisen työväenliikkeen johtoon sen kannatuksen romahduttamiseksi.

Muuten kokoomusnuorena ollessaan Jungner organisoi Hakaniemessä olevan Maailman rauhanpatsaan pintakäsittelyn. Ensimmäinen pintakäsittelytempauksen nähnyt poliisipartio ei puuttunut asiaan ja väitti jälkeenpäin luulleensa kyseessä olleen patsaan pesun, vaikka kyllä tervaus-höyhennys-toiminnan pitäisi erottua poliisinkin järjellä vesipesusta. Toinen paikalle tullut poliisipartio keskeytti pintakäsittelyn, vaikkakin poliisi myös pahoitteli sitä, että koska he ovat työvuorossa, he eivät voi osallistua tapahtumaan.

Harmittaa, ettei tervaa ja höyheniä jätetty paikalleen, koska minusta ne vaatettaisivat juuri sopivasti patsasrumilusta enkä pitäisi tuollaista pintakäsittelyä mitenkään patsaan taiteellista arvoa vähentävänä. Myös Kuopion Veljmiespatsas voitaisiin käsitellä vastavalla tavalla. Monet pitävät Veljmiestä savolaista miessukupuolta loukkaavana, koska Veljmies on maailman miestä esittävistä patsaista pienimunaisin. Tosin monien mielestä kyseessä ei ole keskivertosavolaisnuorukainen, vaan mallina on ollut jokin sairas nuorimies.

Presidentinvaalitaistelu alkaa kärjistyä väkivaltaisuuksiksi. Lööppien mukaan Suomen urheiluhistorian paras yleisjuoksija, nykyinen persujen kansanedustaja Juha Väätäinen on tarttunut suorassa radiohaastattelussa toimittajan mikrofoniin sillä seurauksella, että lähetys on pitänyt katkaista.

Lähetyksen katkaiseminen moisen sivuseikan vuoksi tuntuu hieman hätävarjelun liioittelulta. Tässä Yle-Arkiston pätkässä Pekka Tiilikainen selostaa sitä, kun häntä ammutaan konekiväärillä eikä anna moisen sivuseikan häiritä selostustehtävän loppuunsaattamista.  

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/selostus

 _lentohyokkayksesta_2991.html#media=2995 

Ja muistanpa nuoruudestani, kuinka joku autourheilun suuri johtaja muudan englantilainen loordi astui suorassa selostustehtävissä olleen Höyry Häyrisen mikrofonin johdolle Jyväskylän suurajoissa eikä Häyrisen nopea puheenrytmi yhtään hidastunut eikä lähetys katkennut, vaikka hän tinttasi lordia turpaan kesken suoran lähetyksen.

Muuten sekä Julma-Juha että Höyry-Häyrinen ovat taustaltaan leppoisia Savon poikia. Muistelen, että Väätäisen sukujuuret kiertyvät Nilsiään ja Häyrisen Savonlinnaan. Sain selville tuon Väätäisen savolaisuuden urheilulääkäri Juha Karvosen ihan hauskasta muistelmakirjasta Väärät kapselit vaasissa kuin juoksija Jolkkosella.

Karvonen kertoi, kuinka hän oli Espanjan valmennusleirillä Julman kanssa. Väätäisen mieli alkoi tehdä kalakukkoa ja hän leipoi sellaisen sikäläisistä tarpeista; ruisjauhot korvattiin nisulla ja muikut sardiineilla. Oivallinen kalakukko siitä tulikin. Kun Karvonen keksi siitä jotain huomautettavaa, koveni Väätäinen ja kivahti, että "syö eläkä aina valita".

Kyllä talossa täytyy isäntä olla; niin ja hyvä on olla toinenkin isäntä.

Kyllä taas niin mieleni pahoitin, kun eilen Väyrystä kiusattiin. Ajattelin jo miehen kalvenneita kasvoja ja väpättävää alahuulta katsoessani, että niinkö vain siihen yhteen v-kirjaimella alkavaan vaivaan voi kuolla, kuten Paavo jo vuosia sitten oli lääkärilleen epäillyt.

Niin alkoi mies säälittämään, että ajattelin jopa mennä huomenna Kuopion Keskustapuolueen toimistoon, joka on ruokapaikkani lähellä ja ostaa sieltä tuen osoituksena entiselle ehdokas Väyryselle Vuokko ja Paavo mukin, joiden epäilen olevan siellä nyt poistomyynnissä.

Koska olen pohjimmiltani hyvin arka mies ja koska pelkään, että saattaisin vaarantaa mukin ostolla jopa fyysisen turvallisuuteni, koska sitä saatettaisiin pitää Keskustan aktiiviväen parissa sellaisena erittäin loukkaavana v-kirjaimella alkavana toimintona, tein itse itselleni ajanhenkeen sopivamman vaalimukin.

Mikäli kysyntää ilmenee, olen valmis tekemään mukeja lisää kohtuuhintaan ja lupaan siirtää varat lyhentämättömänä Pekan ja Antonion vaalityön tukemiseen. Olen pohjimmiltani sellainen demokratian ritari, jollaisia kansanvaltaisessa yhteiskunnassa tarvitaan.