Blogi

Mörönsyötti ja huussinkummi

Eilinen Ylen Itä-Suomen uutislähetys oli valtaosin uhrattu mullistavalle maasäteily asialle. Uutisen uskottavuutta onneksi vähensi se, että toimittaja Pekka Niirasen oli selvästikin vaikea olla päästämättä selkäkeikkanaurua asianosaisia haastatellessaan. Sääli, ettei juttua huolittu valtakunnan pääuutislähetykseen.

 

 

Ylen uutisten mukaan maasäteilyehkäisimen keksijä Risto Skottman on saanut keksintöönsä pienen, 5 000 euron innovaatiosetelin valtion rahoittamalta Business Finlandilta. EU:n leader-rahoitusta hallinnoiva Kalakukko ry on puolestaan esittänyt laitteelle 10 000 euron tukea, mutta tuki vaatisi vielä ELY-keskuksen hyväksynnän. Lisäksi yksityinen kiinteistösijoitusyhtiö RHVT-Invest on tukenut hanketta.

 

 

Skeptikkopiireissä tapausten kulku on synnyttänyt selkäkeikkanauruja. Skeptikkojen sosialistisessa mediassa joku ilmoitti hakevansa yhteiskunnan tukea kehittämälleen peikonkarkottimelle. Itse voisin panostaa mörönsyötteihin. Ainakin lapsuudessani pimeällä ulkohuussissa kävijät kaipasivat seurakseen mörönsyöttiä, jollaista joissain kulttuureissa myös huussinkummiksi kutsuttiin.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Maasäteilynehkäisin

Kuten yleisesti tiedetään, on tahaton komiikka huumorin paras, vaikkakin sen vaikein muoto. Tämä tosi asia tuli mieleeni, kun luin Ylen sivuilta löytyvän uutisen, jonka mukaan Kaavin kunta alkaa työllistää työttömiä siten, että nämä pannaan kokoamaan erään vaihtoehtoisen tiedemiehen kehittämää maasäteilyn torjuntalaitetta. Ennustan Kaavin kunnan olevan vahvoilla seuraavasta arvostetusta Huuhaa-palkinnosta kisattaessa.

 

Torjuttava maasäteily paikallistetaan eräänlaisella yksinkertaisella, mutta varmaankin hyvin luotettavalla heilurilaitteella, jollaista pystyttäisiin valmistamaan varmasti myös Kaavin innovaatiokeskuksella, jos vain joku sen asian hoksaisi ottaa esille. Itse maasäteilyn ehkäisimen muodostaa neljä vankkaa muovitolppaa. Luulenpa, että unettomuutta ja masennusta torjuva korvavalolaite alkaa olla menneen talven lumia, kunhan maasäteilyä torjuvat muovitolpat saadaan kunnolla markkinoille.

 

Kaavin innovaatiokeskus voisi ottaa tuotevalikoimaansa myös salaman ehkäisimen. Se on laite, jota eräs savolainen kiertelevä kaupustelija myyskenteli ovelta ovelle. Sekin laite oli rakenteeltaan yksinkertainen. Peltipurkin pohjalle oli kaadettu suolaa ja siitä törrötti kuparilangan pätkä valmiina ottamaan vastaan mahdolliset salaman iskut. Laite on testatusti toimiva. Yhteenkään kotitalouteen, johon peltipurkki ostettiin, ei ole tiettävästi salama lyönyt. Ja jos löisi, kiertelevä kaupustelija palauttaisi varmaankin peltipurkista maksetun hinnan.

 

Lisätietoa maasäteilynehkäisemisestä löytyy tästä linkistä:

https://yle.fi/uutiset/3-10603767?fbclid=IwAR1AnCivz-uMocKzi1Pj6D9qGNyohuBE28JqwJs2Bq1-fxGlLVr_wbk-knY 


Kommentit (0)



Otepää

Muistanpa, miten 19 vuotta sitten Otepään hiihdoissa ihmettelin Jari Isometsän ja Janne Immosen menoa. Niin kiivas oli miesten tahti koko matkan, että käsien ja jalkojen kohdalla näkyi vain pelkkä harmaa vyyhti. Silloin ymmärsin Eero Mäntyrantaa, joka joskus kertoi olleensa niin kovassa kunnossa, ettei hän ehtinyt hiihtää niin kovaa kuin olisi jaksanut. Isometsällä ja Immosella oli varmaan sama tunne Otepäässä vuonna 2000.

 

Harmi, ettei Mika Myllylä silloin päässyt flunssan vuoksi ollenkaan viivalle. Jostain syystä Myllylän sairaus sai norjalaisissa aikaan röhönaurun ja mietteliään pään nyökyttelyn. Sekin terveysongelma hiihtojoukkueellamme oli, että paluumatkasta Kyrön lääkelaukku jäi Ylä-Tikkurilan Shellille, josta se sitten päätyi Urheilumuseon lasivitriiniin historiallisesti arvostetuksi muistokaluksi.

 

Katselin tuossa juuri äsken Iivo Niskasen menoa ja sekin vaikutti uskomattomalta. Mies ei edes yrittänyt tosissaan, vaan hiihtää lepsutteli kaikessa rauhassa, mutta siitä huolimatta vain rehti Venäjän mies pystyi antamaan edes jonkinlaisen vastuksen. Yleensä voittamattomat norjalaiset jäivät valovuoden.

 

Ilmeisesti Sundbyn pitäisi vaihtaa hiihdosta voimanoston puolelle. Pikkuinen Norjan mies punnertaa raakana penkistä 130 kiloa ja punnerruspaidan kanssa mies kamppailisi mm-kullasta sarjassa alle 68 kiloa. Hiihdossa astmasta kärsivällä Sundbyllä on tulevaisuudessa vaikeuksia pärjätä maailman huipulla.

 

  


Kommentit (0)



Musiikkia ja urheilua

Tänään ei enää käsitellä virsimusiikkia, vaan nykyajan nuorison kovaäänistä ns. rock n roll-musiikkia. Netissä törmäsin 70-luvulla toimineeseen Tabula Rasa-yhtiöön, joka esitti ymmärtääkseni rock n roll-musiikin pienempiäänistä tyylisuuntausta, joka kutsuttiin progressiiviseksi rockiksi, josta en tiedä muuta, kuin etteivät ainakaan suosikkivokalistini Vera Telenius tai Reijo Taipale sitä esittäneet.

 

Asia, jota ei yleisesti tiedetä, on Tabula Rasan elimellinen yhteys huippu- ja kilpaurheiluun. Nimittäin yhtiön laulusolistina jossakin vaiheessa toimi Jukka Salmela, joka hyvin lauloikin, mutta vielä paremmin hän menestyi pikaluistelijana. Salmela alitti ensimmäisenä maailmassa 500 metrillä 36 sekunnin haamurajan. Muutenkin hän kunnostautui urheilussa, koska harva on se rockari, joka on punnertanut penkistä 210 kiloa ja juossut Cooperissa 3750 metriä kuten Salmela teki.

 

Tabula Rasa-yhtiön kitaristina työskenteli Heikki Silvennoinen, joka nykyään tunnetaan Kummeli-sarjasta. Silvennoinen liittyy myös vahvasti huippu-urheiluun, koska hän on syntynyt Säämingin Kiviapajan kylässä. Samassa kylässä on syntynyt myös suurhiihtäjä Arto Tiainen. Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta, etteikö Silvennoinenkin ole Kiviapajan Vesan kasvatteja kuten myös Tiainen, joka melkein voitti Oslon mömmönkisoissa 50 kilometrin kisan, mutta jäi hopealle, koska juottomies Aku Kiuru antoi hänelle viimeisellä virkistäytymisasemalla maustamatonta mustikkasoppaa.

 

Basistin virkaa yhtiössä hoiti Tapio Suominen, jonka täyskaima oli yhteen aikaan maamme tunnetuin urheiluselostaja. Nykyään urheilutoimittaja Suominen on lehtitietojen mukaan siirtynyt kamppailu-urheilun puolelle, koska on antanut asennekasvatusta jollekulle Ylen vartijalle.

 

Jossain vaiheessa ennen uskoontuloaan yhtiön vokalistina toimi Jukka Leppilampi, joka paremmin tunnetaan näyttelijä Mikko Leppilammen isänä. Sitä asiaa harva tietää, mutta itse uskon vahvasti, että Leppilampien lähisukua on estejuoksija Mikko Ala-Leppilampi, joka oli 70-luvun alussa maailman huippu. Muistan elävästi, miten Ala-Leppilampi juoksi eräässä maaottelussa, taisi olla se maaottelu, jossa Suomi voitti DDR:n, vain muutaman kymmenyksen päähän maailmanennätyksestä, vaikka vilkuili koko loppusuoran ajan tulostaulun kelloa. 

 

Alla olevasta linkistä voi kuulla Tabula Rasan esitystä - vain muutama vuosi myöhemmin yhtiön laulusolisti luisteli ensimmäisenä maailmassa alle 36 sekunnin.  

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/21/tabula-rasa-uskollinen 


Kommentit (0)



1-5 / 3970 Seuraava sivu >>