Blogi

Terentjevin patsas

Uljaan patsaan on olympiavoittaja Feodor Terentjev, eli Heikki (karjalaisittain Huoti) Teronen, saanut muutama vuosi sitten Petroskoihin, mikäli eilistä videoklippiä on uskominen. Täytyy käydä jollain tulevaisuuden urheiluhistoriallisella kiertomatkalla hiljentymässä muistomerkin äärellä, koska hiljentymiseen on todella aihetta, mikäli on uskominen kaikkitietävää Wikipedia, joka kertoo patsaan mallista mm. seuraavaa traagista:

 

”Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.  Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.

 

Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.

 

Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.

 

Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.

 

Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.

 

Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua. 

 

 


Kommentit (0)



Hakulisen muistolaatta


Olen luvannut elakkeelle päästyäni kiertää kaikki maamme hiitäjä- ja juoksija- sekä eläinpatsaat ja muistomerkit. Syksyllä helpotin urakkaani sen verran, että kävin katsomassa rajan takan Kurkijoella siellä olevaa Veikko Hakulisen muistolaattaa. Se pystytettiin Kurkijoen museon seinään vuonna 2010, jolloin hiihtäjäsuuruuden syntymästä oli kulunut 85 vuotta.

 

Hakulinen on syntynyt Kurkijoella, mutta hänen vanhempansa ovat pieksämäkeläisiä. Suonenjokihan kuului aikanaan valtaosin Pieksämäkeen ja minulla on vankka usko, että jos pääsisin oikein perusteellisesti asioita tutkimaan, niin Suonenjoen Hakulisiahan se Veikkokin todennäköisesti. Oli se Suonenjoki aikoinaan niin kova hiihtopitäjä, että oikeus ja kohtuus on pitää Hakulista oikeastaan Vasaman miehenä.

 

Ikävä kyllä en ole vielä päässyt vierailemaan Hakulisen kovan kilpakumppanin Feodor Terentjevin patsaalla Petroskoissa, mutta eiköhän se päivä vielä nähdä. Minulle Feodor Terentjev on suomalaisittain Heikki Teronen, koska suomenkieltähän mies Karjalan poikana haastoi. Falunin mm-kisojen 15 kilometrillä 1954 suomenkieliset miehittivät muistaakseni peräti viisi ensimmäistä sijaa, koska neljänneksi sijoittui karjalainen Terentjev. 

 

Urheilumies Hakulisen kuolema oli surullinen, koska hän jäi 78-vuotiaana juoksulenkillä ollessaan auton alle.  Autoihin liittyi myös Terentjevin kuolema, koska hän tukehtui autotallissa häkään hieman epäselvissä olosuhteissa. Miestä ei oltu huolittu enää edustamaan Neuvostoliittoa ulkomaille, vaikka hänen kilpailunäyttöjensä olisi pitänyt riittää ja mies otti asian raskaasti. Alla videonpätkä, jossa käsittääkseni Karjalan tv:ssä kerrotaan suomen kielellä sikäläisestä ensimmäisestä olympiavoittajasta.

 

https://www.youtube.com/watch?v=ecwz3tM4r0s  

 


Kommentit (2)



Rukoushetki

Savolaiset, jotka ovat karjalaisten ja hämäläisten sekasikiöitä, ovat perineet jähmeää heimoa eivätkä turhaan hötkyile eivät muutenkaan ilmaise kehonkielellä tunteitaan. Eilen savoaliset kuitenkin ilmaisivat Keskuskentällä riemuaan vallan kehonkielellä ja vilkkaimmat pistivät vallan afrikkalaistyyliseksi tanssiksi, kun tuomari vihelsi pilliinsä pelin päättymisen merkiksi ja Kupsin ja rahakas Euro-liigapaikka varmistui, kun Jyväskylän JJK kaatui hermoja raastavien vaiheiden jälkeen.

 

Itse kyllä saapastelin koti kohti hieman allapäin ja mietteliäänä. Mielestäni kotijoukkue pelasi korkeintaan tyydyttävästi. Vaikka Kups hallitsikin tapahtumia, teki vastustaja kolme sekuntia ennen pelin päätöstä ainoan maalinsa vapaa potkusta rangaistusalueen rajalta, ja se livahti hieman helpon näköisesti ohi ilmeisesti kylmästä kangistuneen maalivahti Otso Virtasen.  Mielestäni olin nähnyt elämäni ensimmäisen jalkapallo-ottelun, jossa Kupsin maalivahti ei torjunut kertaakaan ja myös kotitietokoneeni sen varmisti. Palloliiton tilastojen mukaan Kups laukoi maalia kohti 11 kertaa ja JJK kerran ja se ainuva sitten suhahti pömpelin perukoille ja uskon maalivahti Virtasta harmittaneen yhtä paljon kuin itseäni.

 

Myös teologiset asiat askarruttivat mieltäni pelin jälkeen. Ottelun alussa silmääni pisti, kuinka iso sinisen musta nigerialainen Kupsin mies teki ristinmerkin vähän samalla tavalla kuin puolalaiset mäkihyppääjät ennen eikä tämä riittänyt, sillä kun pelin loputtua muut voittajat tanssivat ja kiljuivat riemusta, polvistui iso nigerialainen ääneti rukoukseen kentän laidalla ja joukkuetoverit ymmärsivät antaa hänen olla rauhassa eivätkä tulleet takomaan tätä selkään. Sitä katsoessani ymmärsin, että uskonnolla on vielä suuri merkitys jossain päin maailmaa ihmisten elämissä.

 

Mietiskelin myös sitä, että varmasti moni JJK:n pelaaja ja kannattaja oli pyytänyt omalta jumalaltaan,tai muulta henkiolennoltaan, johon uskoi tai ainakin mielikuvitusystävältään sitä, että joukkue säilyisi Veikkausliigassa ja sitten tulikin katkera tappio ja pudotus Divariin. Romahtiko hänen uskonnollinen vakaumuksensa katkeran vastoinkäymisen myötä?


Kommentit (0)



Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli tänä iltana

Vielä kappaleen verran käsittelen runousoppia. Nimittäin netistä löytyy lyhyt Ylen ohjelma Edith Södergranista ja siinä runoilija toteaa, että "Koko aurinkoisesta maailmastamme toivon vain puutarhasohvan, jolla kissa paistattaa päivää". Itsekin olen pohtinut asioita pitkään ja tullut vähän samankaltaisen tulokseen, eli itse haluaisin syödä oikein hyvin ja kölliä sen jälkeen auringossa. Ylen ohjelma löytyy tästä linkistä:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/21/

edith-sodergran-runoilija-edella-aikaansa 

 

Lisäksi haluaisin, että Kups voittaa kohta alkavan mitalitaistelun kannalta äärimmäisen tärkeän pelin Jyväskylän JJK:a vastaan, kun joukkueet kohtaavat kohta Keskuskentällä jalkapalloilun merkeissä. Kups on sarjakakkosena ja JJK sarjan vihoviimeinen, mutta siitä huolimatta pelkään Kupsin tappiota, jota voi pitää tilastotappiona, koska tällä kaudella joukkue on yleensä kotikentällä voittanut itseään huonommat vastustajat.

 

Suomalaisen palloilukulttuurin tasosta sekä yhteiskuntamme henkisestä tilasta kertoo paljon se, että täsmälleen samaan aikaan Kups-JJK- ottelun kanssa Kalpa kohtaa Kuopion jäähallissa Jyväskylän Jypin jääkiekkoilun merkeissä. Olen joskus aiemminkin tuominnut kuopiolaisen palloiluharrastuksen puuttuvan koordinaatiokyvyn ja toistan nyt jälleen tuomioni.


Kommentit (0)



Totti

Runoilija Edith Södergran asui Totti-kissansa kanssa suuressa köyhyydessä kylmässä ja vetoisessa talonrähjässä ja kun hän kuoli juhannuspäivänä 1923, hänet haudattiin talonsa puutarhaan. Runoilijan köyhyydestä kertoo se, että hän joutui myymään vaatteitaankin henkensä pitimiksi. Käsittääkseni runoilijan muistomerkki on hänen haudallaan.  Se pystytettiin vasta 1960, eli aikana jolloin Raivola jo kuului Neuvostoliittoon, joten uudet isännät ovat tunnustaneet runoilijan ansiot. 

 

Venäläisten suurta tunteellisuutta todistaa tuo Totti-kissa patsas, joka on veistetty runoilijan ystävän kunniaksi ja luulen veli venäläisten löytyvän kissan takaa. Uskon, että Tottikin on haudattu samaan puutarhaan emäntänsä kanssa.  Minusta kissaveistos on niin mainio, etten voinut olla sitä silittämättä, vaikka taide-esineisiin ei saisikaan koskea. Jo aiemmin olin päättänyt, että jos joskus pääsen elakkeelle, tulen kiertämään kaikki maamme juoksija- ja hiihtäjäpatsaat, mutta nyt olen päättänyt nähdä myös kaikki eläimille omistetut patsaat. Ruuna-Reipas Varpaisjärvellä ja Totti-kissa Raivolassa on tullut jo nähtyäkin.

 

Muuten netistä löysin suomennoksen Södergranin muistomerkkiin kaiverretusta runosta ja se sopii tähän masentavan tuhnuiseen syyssäähän oivallisesti:

Tässä ikuisuuden ranta on,

ohi virran vierivän nään.

Ja kuolema soittelee pensaissa

samaa yksitoikkoista säveltään.


Kommentit (0)



1-5 / 3514 Seuraava sivu >>