Blogi

Sitkeä uukuniemeläislähtöinen kilometrinnielijä

Kuten olen ehkä aiemminkin todennut, Uukuniemen urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Uukuniemeläinen Juha Tiainen voitti moukarin olympiakultaa samoissa Los Angelesin kisoissa, joissa Arto Härkönen vei keihäänheiton puolella kullan. Arto Härkösen isähän on lähtöisin Uukuniemeltä, kuten kaikki tietävät. Uukuniemeltä on kotoisin myös muutaman mm-kullan voittanut ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen.

 

 

Kuitenkin vasta Kuopion hallikisojen aikaan Tilastopajan sivuja tutkiessani sain selville, että viime kesän kävelyn mm-kisoissa 50 kilometrin maantiekävelyssä 18. sijoittunut Tiia Kuikka on Uukuniemen Urheilijoiden kasvatteja, tosin nykyään hän edustaa Lappeenrannan Urheilumiehiä.

 

 

Tiia Kuikan saavutuksen arvoa lisää se, että moukarinheiton, keihäänheiton tai ampumahiihdon harrastajat lasketaan maailmassa tuhansissa, mutta kävelyn harrastajia on yli 7000 miljoonaa.

 

 

Kuikan saavutuksen arvoa lisää sekin, että median haastattelussa hän kertoi joutuneensa antamaan sikäli tasoitusta kilpasiskoilleen, että hänen piti käydä kilpailun aikana kaksi kertaa käymälässä.

 

 

Ilmeisesti pitkän matkan urheilussa tuollainen käymälässä käyntiasia ei pilaa kilpailua samalla tavalla kuin vaikkapa pikamatkoilla. Dervangan olympialaisissahan Elmo, Kainalniemen Hiki,  voitti kultaa 100 metrillä, vaikka kaatui; luulen, ettei hän olisi voittanut, mikäli olisi joutunut pistäytymään pikkulassa.

 

 

En muuten malta tässä yhteydessä olla kertomatta, että kun Veikko Hakulinen vuonna 1954 jäi Falunin mm-hiihdoissa 50 kilometrillä niukasti hopealla, hän maalissa perusteli tappiotaan sillä, että ”mie kaavuin kahesti ja Kusin kerran.” Selityksenä mainittakoon, että kisan voitti Neuvostoliiton Vladimir Kusin.

 

 

Korostettakoon sitä, että Haku-Veikko ei ollut uukuniemeläisiä, vaan naapuripitäjä Kurkijoen poikia. Tosin Hakulisen vanhemmat olivat kotoisin Pieksämäeltä ja vaikka en ole asiaa tarkastanut, niin uskoakseni ihan Suonenjoen rajalta.

 

 

Tiia Kuikan haastattelun voi lukea tästä linkistä:

https://www.yleisurheilu.fi/uutinen/kuikka-teki-kotimaista-kavelyhistoriaa-ojala-takaisin-sorvin-aareen


Kommentit (0)



Kuulantyöntö, isojen tyttöjen näyttävä urheilumuoto

Kuulantyöntö on yksi suosikkilajeistani. Siinä näkee jättiläisiä, kääpiöitä, voimamiehiä ja karvaisia naisia aivan kuin vanhaan hyvään aikaan sirkuksessa. Kuopio-hallissa nähtiin varsinkin savolaissilmin mielenkiintoinen naisten kuulantyöntökilpailu.

 

 

Nimittäin vastakkain olivat kaksi aivan valtavan kokoista hämäläistyttöä, jotka käsittääkseni olivat isojen maalaistalojen tyttäriä sekä kaksi pienen puoleista, kuivankälppeää ja keijukaismaista savolaisneitosta, jotka enemmänkin muistuttivat ulkoiselta olemukseltaan pienviljelijä-metsureiden tyttäriä. Tapahtumia kaukaa seuratessaan vaikutti aivan siltä, kuin Hämeen tytöt olisivat olleet saaria ja Savon tytöt veneitä saarien kupeissa.

 

 

Mutta kuten jo Jorma Kinnunen totesi, niin sillä ei ole juuri väliä, miltä korkeudelta keihäs lähtee, vaan sillä on väliä, millä tavalla se lähtee. Jättiläiskokoinen Hämeen tyttö voitti, mutta vain kuudella sentillä isomman Savon tytöistä. Pienempi Savon neitonen sijoittui kolmanneksi ennen toista Hämeen naisjättiläistä.

 

 

Kotona tutkin tilastotietoja ja huomasin ihmiskuvani vääristyneen. Toinen vähää vaille kääpiöltä vaikuttaneista savolaistytöistä oli 174 senttiä pitkä ja painoi 74 kiloa. Pienempi Savon keijukaisista oli vain 169 senttinen ja 80-kiloinen. Hämeen tytöistä en löytänyt uskottavaa tilastotietoa.


Kommentit (0)



Mökämusiikkia ja yleisurheilua

Helsingin Sanomien edesmennyt musiikkikriitikko julkaisi vähän ennen itsemurhaansa muistelmateoksensa ja kertoi sen lopussa kymmenen syytä tulevalle itsemurhalleen. Päällimmäisin syy oli se, ettei hän, innokas pesäpallomies, voinut enää seurata paikanpäällä otteluja ilman, että joutui pakkokuuntelemaan mökämusiikkia.

 

Juuri päättyneissä yleisurheilun hallimestaruuskisoissa törmäsin itsekin samaan vitsaukseen. Edes kenttäkuulutuksesta ei tahtonut saada selvää, koska hallissa pauhasi hyvin äänekkäästi nykyajan nuorison suosima kovaääninen ns. rock'n roll-musiikki. Täpötäysi katsomoyleisö koostui etupäässä itseni kaltaisesta varttuneesta väestä ja luulen, että moni muukin lisäkseni pahoitti mielensä.

 

Sen voisin hyväksyä, että vaikkapa, jos kentällä ei tapahdu muuta kuin 10.000 metrin juoksu, niin silloin joku sinfoniaorkesteri voisi virittää instrumenttinsa ja astella kentälle soittamaan jotain tunnelmaan sopivaa hidasta ja rauhoittavaa mieluiten klassillista musiikkia. Ja senkin ymmärrän, että ennen painiottelujen taustalla soitettiin haitaria, jolla yritettiin estää mahdollisten monien mielestä vastenmielisten ruumiin äänien kuuluminen ulkopuolisten korviin.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Suvun ennätys

Taas paljastui, että olen kirjoittanut aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Suomen kansa on luonnostaan hidasta, mutta kankeaa. Niin ei ehkä olekaan. Seurasin päivällä yleisurheilun Sm-hallikisoja ja yllättävän nopeita yksilöitä näyttää kansastamme löytyvän. Siltä ainakin näytti tänään, kun ulkomaalaiset tunnelmaa pilaavat vertailukohteet puuttuivat.

 

Esimerkiksi miesten 5000 metrin kävelyssä Jarkko Kinnunen kiisi rataa kerrassaan uskomatonta faarttia. Pitkän matkan kävelyssä näyttävät kansamme nopeusominaisuudet riittävän täysin ulkomaalisille pikakiitureille.

 

Ja erityisen paljon ihastelin suomalaisten naisten häkellyttävää nopeutta. Olen luullut, että kuulun perintötekijöiden puolesta hitaisiin ihmisiin, sillä olenhan äitini puolelta Könösten sukua, joka sukunimi tarkoittaa jäykkäliikkeistä henkilöä eli könöttäjää. Mutta Koivistoisten puolelta löytynee jossakin määrin nopeita lihassoluja.

 

Siihen ainakin viittaisi se, että naisten 60 metrin loppukilpailussa Iisalmen Visan vasta 17-vuotias Kiia Koivistoinen johti kilpailua selvästi viiden metrin kohdalla. Tosin loppumatkasta kokeneemman kilpasiskot vyöryivät ohi ja lopputulosten mukaan Kiia on vasta maamme kuudenneksi nopein nainen.

 

Jo alkuerässä Kiia teki käsittääkseni Koivistoisten suvun ennätyksen pyyhältämällä matkan aikaan 7,67. Hallussani ollut edellinen suvun 17-vuotiaiden ennätys oli 7,8. Kyseessä oli vielä käsiajanotolla otettu aika, joka yleisen näkemyksen mukaan antaa pari kymmenystä sähköajanottoa paremman ajan. 


Kommentit (3)



1-5 / 3998 Seuraava sivu >>