Blogi

Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari jälleen kerran

Vaikka ruotsalaiset keksivät sählyn ja hallitsivat lajia sen alkuaikoina ja vaikka he ovat voittaneet maailmanmestaruuden kahdeksan kertaa, lajin valtikka on siirtynyt vakuuttavasti ja pysyvästi lahden tälle rannalle, kun Suomi voitti äsken mm-finaalin vakuuttavan peliesityksen jälkeen. Maailmanmestaruus oli meille jo neljäs ja toinen perättäinen.

 

Nyt olisi Suomen tilaisuus iskeä. Sählyn suosio kasvaa maailmalla räjähdymäisesti ja olen sitä mieltä, että laji tulisi pikaisesti saada olympialajiksi. Vaikkapa pari takaperinuintimatka voitaisiin korvata  ottamalla kisaohjelmaan sekä miesten että naisten sählyturnaus. Luulen, että ainakin Intia, Pakistan ja Bngladesh, eli runsas neljännes ihmiskunnasta, kannattavat sählyä olympialajiksi, koska se muistuttaa suuresti heidän innokkaasti harrastamaa maahockeytä.

 

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sähly lähi vuosina tule nousemaan maailamn suosituimmaksi urheilumuodoksi. Se ratkaisee myös maamme talousongelmat, koska aikoinaan talousihme Nokia myi viisi kännkykkää joka sekunti vuorokauden ympäri vuosikaudet ja Pilliklubi-5 - askin kanteen laskin, että mäntyharjulainen sählymailoja valmistava  Exel -yhtiö tulee lyömään rahoiksi vielä paremmin. Sählymaila maksaa enemmän kuin kännykkä eikä kestä kovin montaa peliä. Karkea arvioni on, että Mäntyharjun tehtaalla tullaan valmistamaan ihan kohta noin miljardi sählymailaa vuodessa.


Kommentit (0)



Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Väkivaltaisuus

Kyllä ei minun sitten, kun saan satavuotiaana kutsun linnanjuhliin, tarvitsekaan elävöittää tylsää juhlaa kurmoottamalla poikasia, koska osaavat sen asian muutkin tehdä. Ainakin entisen europarlamentaarikon ja entisen pääministerin avustajan sekä nykyisen panimoteollisuuden liiton johtajan Riikka Pakarisen aviomies Eemeli Mäkinen siihen pystyy, mikäli mediaan on yhtään uskominen ja miksi ei olisi.

 

Lehtitietojen mukaan Eemeli Mäkinen syyllistyi väkivaltaisuuteen kansanedustaja Touko Aaltoa kohtaan syistä, joita voidaan vain arvailla. Mäkinen teki sikäli Suomen historiaa, että hän on ensimmäinen presidentinlinnan juhlavieras, joka on jouduttu riehumisen vuoksi poistamaan itsenäisyyspäivän pääjuhlasta. Espoon Palloseuran jääkiekkojaosto varmaankin huomioi tapahtuneen tulevassa toiminnassaan esimerkiksi luovuttamalla sankarille, joka toimii seuran valmentajana, Kuin raivo härkä -mitalin. Sellainenhan on aiemmin luovutettu kirjailija Arto Paasilinnalle jonkun vaikuttavan kapakkatappelun johdosta.

 

Eemeli Mäkinen osoitti teollaan suurta urhoollisuutta, koska olen nähnyt Touko Aallon luonnossa, kun hän oli naistenpäivänä Kuopion kirjaston edessä jakamassa ruusuja ohikulkeville naisenpuolille. Kuljin päivän mittaan useamman kerran tapahtumapaikan ohi j huomiotani herätti se, että Aalto jaksoi hymyillä koko päivän. Ajattelin, ettei tuollaista voi kukaan pitkään kestää ja niinhän siinä sitten kävikin.

 

Huomiotani herätti myös se, että Touko Aalto oli noin puhelinkopin kokoinen ja ajattelin, että siinä on hyvä kuulantyöntäjälahjakkuus mennyt ihan hukkaan. Ihan poikasen kimppuun Mäkinen ei siis käynyt ja kokoerosta johtuen vahingot rajoittuivat vain viinilasin läikkymiseen.

 

Kun arvaillaan syitä tapahtuneeseen, minulla on hyvä teoria. Molemmat ovat vanhoja jääkiekkoilijoita. Mäkinen lienee Espoon Palloseuran kasvatteja ja Touko Aalto pelasi Joensuun Jokipoikien nuorisojoukkueen peruspakkina nuorten SM-liigassa. Luulen, että noilta ajoilta miesten välilöihin on jäänyt jotain selvittämättömiä juttuja.


Kommentit (0)



Kenraalin pikku moka

Uljaan ryhdikkäästi asteli linnanjuhlissa vahvasti uukuniemeläistaustainen kenraali Jaakko Valtanen, 93 v., ensimmäisenä ja arvostetuimpana juhlavieraana kättelemään presidentti Sauli Niinistöä ja se toimenpide onnistuikin hyvin, mutta sitten tapahtui kenraalille pikku moka eikä hän huomannut kätellä rouva Jenni Haukiota, tosin kyllä hän mielestäni jonkinlaisen moikkausliikkeen ohi kulkiessaan heilautti, joka lieventävänä asianhaarana pantakoon merkille. 

 

Maamme media on hienotunteisesti vaiennut tapahtuneesta, kuten ihan oikein onkin. Varmaankin yleisesti ajatellaan, että 93-vuotias sovankäynyt mies saa vapaasti päättää ketä kättelee ja ketä ei. Itsekin olen sitä mieltä, että jos minut saman ikäisenä kutsutaan linnanjuhlille, että kättele ketään, vaan vaikka yritänkin pitäytyä päihteettömään elämäntapaan, köpöttelen suoraan boolimaljan kimppuun. Linnanjuhlat ovat sen verran ikävystyttävä tapahtuma, että saattaisin vielä tilaisuuden elävöittämiseksi yrittää loppuillasta vähän kurmottaa nöösipoikia.

 

Saattaa olla, että Valtasen teko oli jonkinlainen alitajuinen freudilainen lapsus tai ehkäpä jopa tietoinen valinta. Vanhana elämää nähneenä miehenä kenraali saattoi ymmärtää, että on biologisesti ja sosiaalipoliittisesti hieman kummallista, että nuori naaras pariutuu itseään 30 vuotta vanhemman uroksen kanssa. Moni epäilee, että sellaisessa suhteessa kyse ei olekaan pelkästä rakkaudesta sen puhtaimmassa merkityksessä. Itse en ainakaan tiedä, että joku nuori ja kaunis nainen olisi rakastunut rutiköyhään itseään 30 vuotta vanhempaan mieheen. 

 

Ystävällisesti pyydän, että mikäli puolustusvoimain komentaja Charles Lindberg sattuu tätä lukemaan, hän katselisi tapahtunutta kenraali Valtasen palvelusrikkomusta läpi sormien eikä esimerkiksi määrää tätä reunustamaan pääesikunnan polkua ympyriäisillä kivillä.


Kommentit (0)



Vihreäsilmäisyys

Iki-Kiannon Punaisen viivan mukaan matka-agitaattori Puntarpää oli lievästikin sanottuna vähemmän luottamusta herättävä ihminen ja oikeassahan kirjailija oli, sillä saarnaaja oli todellisuudessa huijari. Tosin monta kertaa kunnon huijarit ovat hyvin hurmaavia persoonia. 40 vuotta sitten kriminalistiikan luennollakin silloinen poliisijohtaja Toivo Laento opetti, että jos mielentilatutkimuksen tekijä lupaa lainata rahaa tutkittavalle, kyseessä on varmasti psykopaatti.

 

Kiannon agitaattori Puntarpäällä oli vihreät silmät, joka on aika erikoinen valinta, koska maailman väestöstä vain kahdella prosentilla on vihreät silmät. Ilmeisesti virheäsilmäisyyttä pidetään yleisestikin huijarin ominaisuutena. Itse en sitä myönnä, vaan olen pikemminkin sitä mieltä, että olen elämässäni joutunut paljon kärsimään liiasta rehellisyydestäni. Tässä yhteydessä korostan sitä, että melkein 90 prosentilla islantilaisista on vihreät silmät enkä usko heidän olevan kansoista kieroimman.

 

Olen muuten omilla silmilläni lukenut äskettäin todennäköisesti Helsingin Sanomista, että vihreäsilmäisyys periytyy neanderdahlilaisilta.  Olen hyvin ylpeä muinaisista esi-isistäni, joilla oli nykyihmistä isommat aivot ja jotka olivat fyysisestikin meitä vahvempia. Olen miettinytkin, että jos Karijoen Susiluolasta joskus löytyy neanderdahlilaisen hammas, niin modernia geenitekniikkaa hyväksi käyttäen Urheiluliiton herrat voisivat nostaa varsinkin voimailu- ja kamppailulajeissa maamme takaisin maailman huipulle.


Kommentit (0)



1-5 / 3926 Seuraava sivu >>