Blogi

Helismaa ja Kuopio

Joku ilta sitten tuli tv:stä aika monennen kerran Tapio Rautavaarasta, Reino Helismaasta ja Esa Pakarisesta kertova Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka katsoin aika monennen kerran, vaikka muistaakseni filmi ei saanut Oskareita tai edes Jusseja. Elokuvasta tuli mieleeni, että vielä yksi muistolaatta olisi Kuopioon saatava matkailijavirtoja houkuttelemaan lukuisten jo tällä hetkellä olemassa olevien lisäksi.

 

Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää.

 

Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa.

 

Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi.  


Kommentit (0)



Pronssilaatan paikka

Muutenkin Pohjois-Savon pitäisi panostaa turismiin ja matkailunähtävyyksiin, kuin että pystyttää kulkukoira Ponsselle näköispatsas Vieremän kirkonkylään, kuten eilen esitin. Nimittäin Kuopion kaupungissa on erilaisia pronssilaattoja kiinnitelty tärkeiden maailmanhistoriallisten tapahtumien tapahtumapaikoille, mutta yksi laatta vielä puuttuu, ja uskon, että mikäli tämä laatta saataisiin, houkuttelisi se uusia matkailijavirtoja kaupunkiin.

 

Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin.

 

Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike.

Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä.

Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta:

"Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan.

Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä.

Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?"

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta.

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan.

Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin.
   


Kommentit (0)



Ponsselle näköispatsas

Einari-kirjasta ja metsäkoneista vielä sen verran, että ensimmäinen Videgrenin Einarin viisikymmentä vuotta sitten valmistama metsätraktori sai nimekseen Ponsse ja sittenhän nimestä on tullut osa koko maapallon metsätalouden historiaa. Laitteen nimi liittyy savolaiseen huumoriin, joka on pikkuisen ilkeyteen taipuvasta. Traktori nimittäin ainakin joittenkuitten ja pahaa pelkään, että Einarin yritystoimintaa vähättelevien kanssaeläjien mielestä muistutti Vieremällä juoksennellutta kulkukoiraa nimeltään Ponsse.

 

Ja helppohan on kuvitella, että ensimmäinen metsätraktori muistutti jossain määrin matalajalkaista ajokoiran kaltaista otusta.  Tarinan mukaan Ponsse olisi ollut kulkukoira, mutta itsekin muistan hyvin noita aikoja eikä silloin enää ollut kulkukoiria, vaan kyllä kylillä juoksentelevat rakit yleensä olivat jonkun omistamia ja joku niistä koiraveronkin maksoi, vaikka ne saivatkin viettää vapaata lajityypillistä elämää. 

 

Vieremä on vireä kunta, mutta matkailuun se ei ole vielä panostanut riittävästi ja niinpä esitän, että Vieremän kunta voisi edustavalle paikalle kirkonkylän keskustaan pystyttää näköispatsaan yhdelle maailman kuuluisimmista koirista, jota Ponsseksi kutsuttiin. Yritin netistä kaivaa Ponssen kuvaa, mutta en sitä löytänyt. Ehkä kuitenkin joku silminnäkisjä vielä löytyy, joka voisi taitavalle kuvanveistäjälle kertoa, millainen Ponsse ulkoisesti oli.

 

Ponssen patsaan veistäjä voisi ottaa mallia yllä olevasta kuvasta, joka esittää nuorena kuolleen runoilija Edith Södergranin Totti-kissan patsasta. Patsas oli niin puoleensa vetävä, että en malttanut olla sitä silittämästä, kun pari vuotta sitten kävin rajan takana Raivolassa. Patsas ei muuten ole suomalaisten tekemä, vaan runoudesta ja kissoista tykkäävät venäläiset ovat olleet asialla.


Kommentit (0)



Tärkeitä sääntöuudistuksia

Vähän on mieli paha ja tunnelma pilalla, koska eilinen Suomen jalkapalloilun kannalta ratkaisevan tärkeä peli ratkesikin sitten tuomarin tulkinnanvaraiseen ratkaisuun. Urosen ulosajo ei ollut suuri vääryys, mutta joku tuomari olisi voinut tulkita asian niinkin, että se oli walesilainen, joka aloitti lievän käsirysyn, joka päättyi rysyn aloittajan valitettavaan kaatumiseen. Ottelu ratkesi siihen jo heti pelin alkuvaiheissa, koska ei tuolla tasolla voi vajaalukuisena voittaa.

 

Itse, joka olen innokas uudistamaan jalkapallon sääntökirjaa, vaikka en ole sitä koskaan lukenutkaan, esitän Fifan herroille, että lievissä tapauksissa ulosajon sijasta tuomitaankin tulevaisuudessa vain kymmenen minuutin jäähy. Se uudistus palvelisi myös tuomareiden hengen ja terveyden säilymistä, koska nyt ottelun oikeudenjakajat joutuvat liian tärkeään rooliin peleissä - eilenkin yhdellä pillin vihellyksellä ratkaistiin miljoonien eurojen kohtalo.

 

Pyytäisin Fifan herroja kunnioittavasti harkitsemaan edelleenkin jo aiemmin tekemääni sääntöuudistusaloitettani, jonka mukaan tahattomasta käsivirheestä seuraisi aina vain epäsuoravapaapotku, vaikka se tapahtuisi rangaistusalueella. Nykyinen käsivirhesääntö on kohtuuttoman monimutkainen ja jättää liikaa tilaa korruptiolle ja muulle vilungille.

 

Ja vähintäänkin yhtä kunnioittavasti esitän Fifan herroille, että nykyisestä mahdottomasta paitsiosäännöstä luovutaan joko kokonaan tai jos se ei jostain syystä ole mahdollista, muutetaan sitä siten, että paitsio vihelletään vain silloin, kun pelaaja ylittää vastustajan kenttäpuoliskon puolivälin ennen palloa. Kenttäpuoliskon puolivälin merkitsemiseen ei välttämättä tarvita kalliita kalkkiviivoja, vaan merkintä voidaan tehdä myös ruohonleikkurilla.


Kommentit (0)



Onegan traktoritehdas ja Einari

Suuri ja mahtava oli Neuvostoliitto, kuten sen kansallislaulussakin sattuvasti sanottiin ja suuri ja mahtava oli myös Petroskoissa toimiva Onegan traktoritehdas, jonka palvelukseen kehottaa teatteritalon edessä seisova puoluejohtaja Kirovin patsas palkkaansa tyytymättömiä näyttelijöitä hakeutumaan. Traktoritehtaalla olisi varmaankin liukuhihnan ääreen kelvannut myös moni entinen pientä palkkaansa valittava näyttelijä.

 

Onegan tehdas keskittyi vuodesta 1956 valmistamaan metsätraktoreita ja 1990-luvun loppuun mennessä se oli tuottanut kansantalouden tarpeisiin peräti 320.000 metsätraktoria. Se on paljon se, koska maailman maineeseen kohonnut Ponsse ylitti 10.000 metsätraktorin haamurajan vasta vuonna 2015. Tosin pienviljelijä-metsuri Einari Vidgrenin tuotantolaitoksella on sikäli mennyt hyvin, että se ei ole mennyt konkurssiin ja on jopa tuottanut voittoa, toisin kuin petroskoilainen kilpailijansa, joka on tehnyt välillä konkurssejakin.

 

Tuosta Ponssen tuottamasta voitosta sen verran, että luin juuri Antti Heikkisen kirjan Einari, joka kertoo Einari Vidgrenin ja myös Ponsse konsernin vaiheista jännittävällä tavalla, ja kirjasta jäi päällimmäisenä mieleeni se, että tyhjästä aloittanut Einari paiskoi aluksi pk-yrittäjänä yötä päivää hommia ja kiikkui konkurssin partaalla niin pahasti, että naapuritkin alkoivat jossain vaiheessa kartella rahaa vippaavaa toimitusjohtajaa. Sitten Einarin innovaatiot alkoivatkin saada maailman mainetta ja mies pystyi pörssikursseja tutkiessaan sanomaan pojalleen, että "nyt minulla on tuhat miljoonoo markkoo."

 

Näin ainakin muistelen Einari-kirjasta lukeneeni, mutta saatan muistaa myös väärin mainitun markkamäärän tai ehkä Einarille sattui pilkkuvirhe, sillä sata miljoonoo markkoo tuntuisi uskottavammalta määrältä ja onhan sekin aika paljon.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 11-15 / 4647 Seuraava sivu >>