Blogi

Eduskunta ja psykopatia

Yleisen käsityksen mukaan pari prosenttia suomalaisista on psykopaatteja ja että vankilalaitoksessa psykopaattien osuus huomattavasti korkeampi. Mutta niin on myös eduskuntalaitoksessa, mikäli yhtään on uskominen eduskunnan entisen talouspäällikön Pertti Rosilan muistelmien toista osaa, joka on nimeltään Herrahissin vauhdissa. Kirjan luettuani ihmettelen, ettei kukaan kirjassa mainituista poliitikoista tai eduskunnan korkeista virkamiehistä ole alkanut vaatia oikeusteitse maineensa palauttamista.

 

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että muinoin jo yliopistossa minulle opetettiin rikosoikeuden yhteydessä se, että jos rikollisen mielentilaa tutkiva alan koulutuksen saanut henkilö lupaa lainata tutkittavalleen rahaa, on tutkittava varmasti psykopaatti. Psykopaatit osaavat nimittäin tarvittaessa olla erittäin hurmaavia ihmisiä ja niinhän ovat myös poliitikot.

 

Vaikka Rosila oli kunnon kokoomuksen jäsenkirjan omaava virkamies, niin omia aatetovereitaan hän ei säästele yhtään. Tosin Sauli Niinistöstä hän antaa erittäin myönteisen kuvan. Ilmeisesti miehiä yhdistää mieltymys tarkkaan talouden pitoon. Olihan joskus Niinistön puhemieskaudella käydä niin, että kansanedustajien enemmistö oli vaihtaa hänet toiseen, koska Niinistöä pidettiin hyvin ikävänä  kamreerityyppinä.

 

Kaikesta huolimatta kokoomuslaisella Rosilalla oli eduskunnassa myös hyviä kavereita. He olivat valtaosin oikeita ihanteellisia aatepoliitikkoja eli Lapin lestadiolaisia ja kommunisteja. Varsinkin Vasemmiston Markus Mustajärvi saa toiminnastaan tunnustusta. Ilmeisesti miehessä lappilaistaustasta johtuen yhdistyy lestadiolaisuus ja kommunismi.

 

Edellisessä kirjassaanhan Rosila suhtautui aika kriittisesti entisen yläsavolaisen SKDL:n edustajan Veikko Rytkösen toimintaan, koska hänen jäljiltään kuulemma löytyi eduskunnan saunanlauteiden alta rytkösiä. Tämän tapauksen jälkeen kieleemme vakiintui termi "ottaa perskänni". Tässä yhteydessä on syytä muistaa se, että Ylä-Savosta oli yhtä aikaa kaksi Veikko Rytköstä kansanedustajana. Toinen oli ammatiltaan raittiussihteeri, mutta toinen ei ollut mikään raittiussihteerityyppi, vaan pikemminkin päinvastoin.


Kommentit (0)



Suomen jalkapalloilu kaatui omalle tasolleen

Viime aikoina on Suomen jalkapallomaajoukkue pelaillut unelmapelejä, mutta eilen Bosniaa vastaan poikamme kaatuivat takaisin omalle tasolleen ja takkiin tuli kolmen maalin verran. Mikäli joukkueemme keskeinen vaikuttajayksilö aina hymyilevä Paulus Arajuuri ei olisi loukkaantunut, Suomi olisi hävinnyt vain maalin verran.

 

Ja jos ottelun erotuomari ei olisi tehnyt selvää virhettä, kun hän tuomitsi Bosnialle perusteettoman rankkarin, olisi Suomen ensimmäinen EM-turnauspaikka ollut hyvin lähellä. Ilmeisesti tuomari kuitenkin päätti kyseenalaisella ratkaisullaan hyvittää pelin alkuvaiheessa viheltämättä jääneen käsivirheen ja toimi siten niin, että kokonaisvaltaisesti asiaa tarkasteltaessa oikeudenmukaisuus toteutui.

 

Selvästä syysmasennuksesta kärsivänä ihmisenä epäilen, että Suomi ja Bosnia sijoittuvat karsintasarjassa tasapisteille ja bosnialaiset etenevät EM-turnaukseen keskinäisten ottelujen maalieron turvin. Eikä se vääryys olisikaan, koska taidollisesti joukkue on meikäläisiä selvästi edellä. 

 

Suomalaisille ei ole mikään häpeä hävitä pallopeleissä entisen Jugoslavian kansoille, koska eteläslaaveilla näyttää olevan geenivirhe, joka tekee heistä erinomaisia palloilijoita, vaikka meidän vähää vaille arjalaisten yli-ihmisten on sitä vaikea tunnustaa. Esimerkiksi juuri päättyneissä lentopallon EM-kisoissa loppuottelussa olivat Serbia ja Slovenia vastakkain ja Serbia voitti vähän aiemmin myös naisten puolella lentopalloilun Euroopan mestaruuden.

 

Mutta suomalaiset voivat ylpeillä sillä, että me olemme maailman parhaita jääkiekkoilijoita. Sekä miesten että nuorten joukkue voittivat maailmanmestaruuden ja naiset jäivät hopealle vain käsittämättömän sääntösekoilun vuoksi. Pitkäselkäiset ja persjalkaiset suomalaiset ovat juuri sellaisia ihmiskuulia, jollaisia kiekkokaukalossa tarvitaan.


Kommentit (4)



Paikkaansa hakeva uuni

Kuten asiaa tuntevista kommenteista voi lukea, oli eilen mainittu Satu-Setä, jonka tiiksaan, jonka tiedän nyt tarkoittavan noin kaksimetristä uittotyökalua, tartuttiin, oikealta nimeltään Antti Lohilahti. Hän muurasi Kallioniemen pirttiin maamme kirjallisuuden historiaan lähtemättömästi jääneen paikkaansa hakevan uunin. Se muurattiin vallan Amerikasta saatujen oppien mukaan hirsialustalle, joka sitten kuivuessaan ja lahotessaan sai uunin halkeilemaan ja kallistelemaan niin, että jopa tulipalon vaara oli ilmeinen.

 

Päätalon kirjoista saa sen käsityksen, että asia oli komedia, mutta Hermanni Päätalolle se oli tragedia ja  ilmeisesti yksi syy siihen, että Herkko piti viedä köysissä Oulun piirimielisairaalaan. Hermanni Päätalon kaltaiselle pohjoisen pieneläjälle uuni oli tärkeä ja kallis investointi, joka meni sillä kertaa pieleen. Herkko harmittelikin sitä, ettei investoinut rautakammiinaan.

 

Joku sielutieteeseen perehtynyt tutkija voisi joutessaan lukea koko Iijoki-sarjan, joka muistaakseni on noin 16.000 sivua, ja perehtyä siihen yhden suvun mielenterveysongelmien kuvauksena. Päätalon suvun miehille oli ilmeisiä perinnöllisiä ongelmia humeettirasiansa kanssa; Herkko vietiin köysissä piiriin, hänen veljensä Arvi päätyi itsemurhaan, pojista toinen kuoli parikymppisenä puukkotappelussa ja Kallekin yritti itsemurhaa.

 

Tosin pelkästään paikkaansa hakeva uuni ei ollut ainut syy Hermannin mielenterveysongelmiin. Kyllä hän oli muutenkin hullu, tai ainakin työhullu. Kun Herkko vanhoilla päivillä pääsi Tievaltion palvelukseen, joksi TVH:ta niillä selkosilla kutsuttiin, eivät hänen hermonsa kestäneet, kun hän joutui jäämään kahdeksi viikoksi maksulliselle kesälomalle. Vanhan kansan miehenä hän ei voinut hyväksyä, että jollekin maksetiin palkkaa jouten olosta. 

 

Olen muuten kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja nähnyt ulkomaitakin, koska olen käynyt Haaparannassa, niin kuitenkin yksi haave minullakin vielä on ja haluaisin päästä paikanpäälle katsomaan Kallioniemen Päätalo-museossa olevaa Paikkaansa hakevaa uunia. 


Kommentit (2)



Joululahjat kannattaa hankkia hyvissä ajoin

Sen verran jatkan eilen aloittamaani kirjakehua, että jos itselläni olisi vähänkin ylimääräistä rahaa ja jos joku minulle kaupittelisi alla olevien kirjojen kaltaisia hengentuotteita, niin kyllä minä vakavasti harkitsisin ostopäätöksen tekemistä jo pelkästään säälistä ja saattaisin hyvinkin päätyä hankintapäätökseen. Kyllä taiteen vuoksi kannattaa välillä vähän uhrautuakin, niin sitten tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi.

 

Korostaisin vielä sitä, että joululahjojen keksiminen kanssaihmisille on vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeaa ja lahjasuunnitelmien pohtiminen kannattaa sen vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin. Alla olevat suhteellisen kauniit kirjat saattaisivat olla ihan hyviä joululahjoja ainakin henkilölle, jolla on jo kaikkea. Noita kirjoja hänellä ei todennäköisesti vielä ole.


Kommentit (0)



Uusi Uukuniemen kulttuurikirja


Rouvani blogilla kerrottiin eilen seuraavaa: ” Uukuniemen kulttuurijuttuja -kirjamme tuli tänään painosta. Ettei kukaan tulisi harhaanjohdetuksi, huomautettakoon, että kyseessä on lähinnä vain visuaalinen kulttuuri. Musiikkiin ja teatteriin pidimme parempana olla puuttumatta, sillä meillä ei ole siihen kummallakaan riittävää kompetenssia, mutta joitain mainintoja on siltäkin suunnalta. Tästä huolimatta sivumäärä on sama kuin viimeksi eli 347.

 

Ja edellisen tuotoksemme, Uukuniemi-juttuja -kirjan, tapaan mukana on myös sota- ja urheiluhistoriaa sekä tarinoita reissuistamme molemmin puolin itärajaa. Viimemainituissa on tällä kertaa painopiste vähän enemmän kulttuurissa. Kirjaa voi tilata sähköpostitse aulis(ät)koivistoinen.net omakustannehintaan 30 € (+ postimaksu 6€). Kirja on nyt pikkuisen hintavampi kuin viimeksi, sillä lopussa on vähän värisivuja.”

 

Rouvani vähättelee mielestäni jonkin verran kirjan musiikkikulttuuriin liittyvää osuutta, koska muistelen teoksessa paljastettavan sen tosiasian, että vaikuttaa ilmeiseltä, että nykyajan nuorison suosima kovaääninen ns. rocken roll -musiikki keksittiin Uukuniemellä, vaikka sitä asiaa ei vielä yleisesti tunnetakaan.

 

Nimittäin kesällä 1944 teki suomalainen pommikone pakkolaskun Uukuniemen Kummun kylälle, jolloin koneen tähystäjä Göran Ödner loukkaantui täräyksessä pahoin. Epäilen vahvasti, että tällä Uukuniemellä saadulla täräyksellä oli vaikutusta siihen, että Ödneristä tuli myöhemmin muusikko ja käsittääkseni ensimmäinen rock-iskelmän levyttänyt ihminen maailmassa.

 

En oikein hallitse tätä kulttuurin muotoa, mutta muistelen, että joku Bill Haley -niminen ulkomaalainen miehenpuoli levytti käsittääkseni myöhemmin saman meillä Tunnista tuntiin-nimisenä tunnetun rytmimusiikkikappaleen ulkomaakielellä nimellä Rock Around the Clock ja siitä tuli ihan menestynyt hitti muuallakin maailmassa.  

 

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Göran Ödnerin esittämää nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll -musiikkia vuodelta 1956.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/21/

varhainen-rock-kaantyi-suomeksi-iskelman-muottiin


Kommentit (1)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4239 Seuraava sivu >>