Blogi

Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä.

 

Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.


 


Kommentit (1)



Kenttäpiispa ja Tabe

Yleensä väitöskirjat ovat huumorinpuolesta vähän kuivanpuoleisia, mutta Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta lukiessani jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurun. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen.

 

Nimittäin arvovaltaisessa Jallu-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä "George, teologian tohtori, pastori" oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä:

 

"Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä - hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta - jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia."

 

Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. 60-luku oli iloista aikaa; nythän jo piispan muutaman kokis-pullon osto synnyttää iltapäivälehdissä isot lööpit ja jopa poliisitutkintaa vaaditaan, vaikka luulisi poliiseilla olevan tärkeämpääkin tutkittavaa. Ainakin Aarnion ja Ulvilan tapaukset ovat vielä lopullisesti selvittämättä.


Kommentit (0)



Henkinen valmennus

Suomalaiset johtajat ja urheilujohtajat ovat yleensä hyvin jämäköitä ja se on hyvä se ja silläkin normaalitilanteissa pärjää, mutta urheilujohtaja Kustaa Levälahti oli jämäkkyyden lisäksi myös taitava henkinen valmentaja. Jääkenttien Nurmeksi kutsuttu Clas Thunberg hermoili niin kovasti Chamonixin talviolympialaisissa vuonna 1924, ettei pystynyt enää syömään eikä nukkumaan.

 

Kuultuaan vaikeasta tilanteesta Levälahti kertoo menneensä Thunbergin luokse ja sanoneensa vain yksinkertaisesti, että "sie syöt ja makkoot ja sillä hyvä." Se henkinen valmennus auttoi  ja valmennettava voitti kisoista kolme kultaa. Yhteensä Thunberg voitti urallaan viisi olympiakultaa, mutta enemmänkin hän olisi todennäköisesti voittanut, mutta hän ei suostunut kilpailemaan Lake Placidin kisoissa, koska siellä luisteltiin yhteislähtökilpailuina, joita Thunberg ei hyväksynyt, kuten ymmärrettävää onkin.

 

Aina Levälahden psykologiset taidot eivät riittäneet, vaan hän joutui turvautumaan myöskin lääkitykseen. Antwerpenin olympialaisissa Oitin Kanuuna Elmer Niklander hermoili ennen kilpailua niin, että Levälahti katsoi parhaaksi juottaa hänelle viime tipassa puolipulloa konjakkia ja se auttoi. Niklander heitti voittotuloksen hyvin hilpeällä mielellä jo ensimmäisellä kierroksella.

 

Levälahden oivallista psykologista silmää osoittaa se, että Niklander olisi halunnut koko pullon mukaansa kilpailupaikalle, mutta siihen joukkueen johtaja ei suostunut. Hopealle sijoittunut Armas Taipale oli kisan jälkeen katkera, koska hänelle ei voittolääkettä oltu tarjottu. 


Kommentit (0)



Kustaa Emil Levälahti

Ja taas löytyi oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille. Nimittäin suuren suomalaisen urheilu- ja yhteiskuntavaikuttaja Kustaa Emil Levälahden elämä on vielä perusteellisesti selvittämättä. Kiveen hakattujen-sarjan viimeisimmästä osasta löytyy muutama mielenkiintoinen tieto Levälahdesta, mutta paljon asioita on vielä tutkimatta.

 

Taustatiedoiksi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille kerron sen verran, että Kustaa Levälahti syntyi 1882 Rantasalmella suutari Taavetti Kämäräisen ja neiti Klaara Mullin ilmeisesti aviottoman rakkauden hedelmänä. Eräs kylän talollinen turvasi kuitenkin jostain syystä Kustaan Mullin, jolla nimellä hänet aluksi tunnettiin, ylläpidon ja tämä opiskeli itsensä vallan yliopistossa voimistelunopettajaksi. Sosiaalisen nousun myötä Kustaan nimikin vaihtui Mullista Levälahdeksi, ilmeisesti mies kyllästyi alituiseen mullitteluun ja kullitteluun.

 

Ilmeisen lahjakas Levälahti kohosi yhteiskunnassa tärkeäksi vaikuttajaksi ja organisaattoriksi. Urheilupuolella hän kunnostautui ennen kaikkea maamme olympiajoukkueiden pitkäaikaisena johtajana ja Vierumäen urheiluopiston johtajana. Lisäksi hänellä oli tärkeitä tehtäviä urheiluelämän ulkopuolellakin. Hän oli mm. mukana organisoimassa vuonna 1918 Varkaudessa ns. Huruslahden arpajaisia, joissa punikeiksi luokiteltuja Ahlströmin työmiehiä järjestettiin Huruslahden jäälle riviin ja tietty määrä arvottiin tarinan mukaan ammuttaviksi. Ainoastaan osa voitiin ampua, koska sahan toiminta olisi muuten kärsinyt kohtuuttomasti.

 

Seuraavan sodan aikaan Kustaa Levälahti toimi aluksi suomalaisen SS-pataljoonan yhdysupseerina. Tietoa ei ole siitä, oliko hän myös SS:n-jäsen ja vannoiko hän uskollisuuden valan Hitlerille, kuten asia vaati. Sitten Levälahti siirtyi Itä-Karjalaan keskitysleirin päälliköksi. Ne leirit eivät olleet mitään virkistysleirejä asiakkailleen.

 

Mahdollisen väitöskirjan tekijä voisi selvittää varsinkin sen, oliko Huruslahdelle, SS-joukoissa ja keskitysleirillä johtajana toimimisella vaikutusta myös maamme urheilukulttuurin kehittymiseen. Senkin itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi selvittää, oliko rantasalmelainen Kustaa Levälahti Pekka Lipposen esikuva. Jotkut asiantuntijat tosin väittävät, että Lipposen esikuva oli eräs Korhonen-niminen maanviljelijä.


Kommentit (1)



Karttulalaisia mestariurheilijoita

Lukaisinpa tuossa Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjoittaman Urheilun nousuja ja laskuja, jossa läpi käydään eräiden maamme urheilijoiden urheiluvaikuttajien elämäntarinoita. Tämä kirja on laskujeni mukaan noin neljäs teos, joka perustuu miesten Yleisradiolle tekemään mainioon Kiveen hakatut-sarjaan.

 

Tällä kertaa pisti kirjassa silmääni karttulalaisten urheilijoiden näkyvä rooli, olenhan itsekin melkein karttulalainen. Kaikki suomalaiset, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät luonnollisesti Aulis Rytkösen, joka on yksi maamme jalkapalloilun kirkkaimmista tähdistä. Rytköstä pidetään kuopiolaisena, mutta kyllä hän syntyi Karttulan Syvänniemellä.

 

Minusta eniten Rytkösen arvostuksesta kertoo, että nykyään Kupsin ja Hjk:n ottelujen kahdeksannella peliminuutilla katsojat spontaanisti osoittavat Rytköselle kunnioitusta seisomaan nousten minuutin kestävillä aplodeilla. Aalishan pelasi uransa aikana numerolla 8 sekä Kupsissa että Hjk:ssa.

 

Huonommin karttulalaisista mestariurheilijoista muistetaan Eevi Huttunen. Hänkin syntyi Karttulassa, vaikka muutti kypsemmällä iällä Kuopioon. Eevi Huttunen voitti yhteispisteissä luistelun maailmanmestaruuden 1951 Eskilstunassa ja olympiapronssia 38-vuotiaana Squaw Valleyssä  1960 3000 metrillä. Hänet valittiin neljänä vuotena maamme naisurheilijaksi, joka on melkoinen saavutus, koska naishiihtäjämme olivat niihin aikoihin maailman parhaita.

 

Eevi Huttusen nimi muuttui urheilu-uran jälkeen naimisiinmenon seurauksena Eevi Piriseksi. Hän kuoli reilut pari vuotta sitten 93-vuotiaana ja testamenttasi suuren osan huomattavasta omaisuudestaan Karttulan nuorisotyölle sekä Kuopion Luisteluseuralle. Ongelmallista testamentin täytäntöönpanossa on se, että Karttula liitettiin Kuopioon vuoden 2011 alussa.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 3605 Seuraava sivu >>