Blogi

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää - Juttuja Sisä-Savosta

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä vanhoihin juttuihini.

 

Kirja nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

 

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 €. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

 

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.


Kommentit (2)



Opiskelijoiden toimeentulo ja hävikit

Lukaisin tuossa juuri paluumuuttaja Anna Petrovskajan neljännes vuosisata sitten ilmestyneen muistelmateoksen Kohtalokas kielto, jossa käsitellään myös eilen Jaakkiman kirkon palon yhteydessä sivuamaani Neuvostoliittoa vaivannutta tavaroiden hävikkiongelmaa. Petrovskajan mukaan pääsihteeri Brezhneville ehdotettiin jossain vaiheessa opiskelijastipendien ja pienipalkkaisten tulojen korottamista.

 

Ainakin Petrovskajan kirjan mukaan ukrainalaisen työläisperheen kasvatti Leonid oli sitä mieltä, ettei se kannata. "Annetaan heidän varastaa vaunujen purkamisen aikana. Opiskelijat voivat ansaita lisää rahaa vaunuja purkamalla. Minä itsekin tein opiskellessani niin, neljä säkkiä varastoon ja viides kulman taakse. Kaikkihan niin tekevät, kyllä opiskelijat selviytyvät." Pääsihteerin näkemys on ajankohtainen tänäänkin, jolloin maamme tiedotusvälineissä velloo keskustelu opiskelijoiden toimeentulo-ongelmista.

 

Nykyään Venäjällä työvoima on keskimärin hyvin halpaa. Kiinalaistenkin palkat ovat jo korkeammat. Osittain palkkakulujen pienuuden selittää se, että maassa on siirrytty 13 %:n tasaveroon. Toinen selitys saattaa hyvinkin olla se, että venäläisen työkulttuurin mukaan työntekijä voi ansaita lisätuloja varastamalla työnantajaltaan kohtuullisessa määrin.


Kommentit (1)



Jaakkiman kirkkoalueen kunnostus alkanut


Pari viikkoa sitten kävin Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa rajan takana ja ihmettelin, miten pitäjän kirkon ympäristö oli kovasti siistiyttynyt sitten viime näkemän ja nyt on tällekin ilmiölle löytynyt selitys kaikkitietävästi internetistä.

 

Nimittäin tavallisesti luotettava Venäjän Karjalassa ilmestyvä Karjalan Sanomat -lehti kertoo nettisivullaan, että lähellä Jaakkiman kirkon kunnostus on alkanut ja jatkaa, ettei tosin itse kirkkorakennusta kunnosteta, vaan palaneen herranhuoneen ympäristö raivataan puskista ja sille rakennetaan parkkipaikka sekä pystyssä olevat seivät valaistaan. Näin uskotaan nähtävyyden houkuttelevan paikalle entistä enemmän matkailijavirtoja. Erilaiset kansalaisjärjestöt ovat varanneet hankkeeseen 70 miljoonaa ruplaa eli noin miljoona euroa, joten ihan pikkuprojektista ei ole kysymys.

 

Jaakkiman kirkon rauniotkin ovat vaikuttava nähtävyys. Rakennus oli 42 metriä pitkä, 42metriä leveä ja 22 metriä korkea, joten se oli lähes yhtä suuri kuin maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Tosin Jaakkiman kirkko ei ollut puuta vaan tiiltä, joita tarvittin peräti 756.000 kpl. Rakennuksen suunnitteli itse Carl Ludvig Engel, joka Jaakkiman kirkon lisäksi on suunnitellut myös Helsingin kaupungin keskustan. Engel kuoli vuonna 1840, mutta kirkko valmistui vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

 

Jaakkiman kirkko paloi vuonna 1977, mutta sillä kertaa Herra ei polttanut huonettaan, vaan palon syyksi on minulle on tapahtumapaikalla suorittamissani puhutteluissa kerrottu se, että joukko nuoria miehiä olisi grillannut saslikkia rakennuksen vintillä. Tietoa ei ole siitä, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiaan.

 

Toisaalta Arvo Ei-Poika Tuominen paljastaa vuosi sitten ilmestyneessä mainiossa Karjala-kirjassaan, että kyseessä saattoi olla tuhopoltto. Kirkko palveli Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan kansantalouden tarpeita varastona ja paikkakunnalle oli kiirinyt tieto, että jonkinlainen inventaario olisi tulossa, jonka jälkeen varastossa tiedossa ollut hävikkiongelma ratkaistiin kylmän rauhallisesti pyroteknisin menetelmin ennen reviisorin saapumista. Näin naapurissa.


Kommentit (0)



Rotukysymyksestä

En ole rasisti, mutta väitän, että rotukysymys ratkaisi eilisen Kups-Vitebsk-ottelun. Kummallakin joukkueella oli tukku ulkomaalaispelaajia riveissään, mutta Kups oli viisaasti sijoittanut rahansa, joka lienee noin 1000euroa /kk/ulkomaalainen, uljaisiin afrikkalaistaustaisiin nuorukaisiin, kun taas Vitebsk oli palkannut vain todennäköisesti samanhintaisia valkoihoisia ukrainalaispelaajia ja niinpä sitten Kups oli selvästi parempi joukkue ja voitti ansaitusti 2-0.

 

Ottelun lopputulos merkitsee sitä, että kuopiolaiset todennäköisesti jatkavat Euroliigan toiselle kierrokselle ja Kups saa sen ansiosta ainakin 250.000 euroa lisää rahaa uusien ulkomaalaispelaajien hankintaan. Tällä hetkellä joukkueen avauskentällisessä on yksi seuran oma kasvatti, mutta ehkä tulevaisuudessa kannattaa panostaa vain ulkomaalaisiin. Viisainta ja halvinta olisi ostaa vaikkapa Nigerian Lagosista jokin sikäläinen joukkue, joka pelaisi kesäisin Suomessa ja talvet kotimaansa sarjassa.

 

Entisen Neuvostoliiton valtioissa näyttää olevan rasistisena periaatteena, että mustia miehiä ei sikäläisiin jalkapallojoukkueisiin hankita ja niinpä joukkueet eivät ole pärjänneet kansainvälisissä sarjoissa. Muistanpa, miten muutama vuosi sitten Pietarin Zenitin kakkosjoukkue kävi pelaamassa harjoitusottelun Kuopiossa ja taisi vaivoin yltää tasapeliin kakkosdivisioonan Kufua vastaan. Koko Zenitin joukkue koostui hyvin savolaisen näköisistä hitaista, mutta kankeista miehistä, joka asia ei ole mikään ihme, koska nyt geenitutkimus on paljastanut, että oikeita venäläisiä ei olekaan, vaan on vain venäjää puhuvia savolaisia.

 

Tietääkseni Zenitin kannattajat eivät hyväksy ollenkaan mustiamiehiä joukkueeseen. Joukkueen kannattajien tasosta kertoo paljon se, että heidän kannustushuutonsa on suomennettuna jotain sellaista syvällistä, että "Zenitin kannattajilla seisoo aina".

 

Kupsin ja Vitebskin kohtaamisen parhaat palat voi katsoa tästä linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=N0N6vSxMwZM

 

 

 

 

 


Kommentit (0)



Kups - Fc Vitebsk

Hirmuisen synkkä ukkospilvi on lähetymässä Kuopiota, mutta en usko, että se latistaa suuren urheilujuhlan ja jopa  helleenisen kirkkauden tuntua, joka tullaan kokemaan Kuopion Keskuskentällä neljän tunnin kuluttua, kun Kuopion ylpeys Kups kohtaa Euroliigan ottelussa valkovenäläisen Fc Vitebskin vastaavan yhdistelmän jalkapalloilun merkeissä.

 

Kuopion lähellä, eli vain 869 kilometrin päässä, sijaitseva Vitebsk ei meille urheilun ystäville kerro paljoakaan, koska urheilussa tämä 348.000 asukkaan kaupunki ei ole juurikaan menestynyt, mutta taiteen ystäville Vitebsk kertoo paljonkin. Nimittäin maailman kuvataiteen keskeinen vaikuttajahahmo Marc Chagal on syntynyt Vitebskissä. Tosin kotikaupungissaan hänet tunnettiin Moise Segal-nimisenä juutalaisnuorukaisena. Hän ei kuulunut kaupungin vähemmistöön, sillä vuoden 1897 väestölaskennan mukaan enemmistö kaupungin asukkaista oli mooseksenuskoisia, jotka puhuivat jiddisin kieltä.

 

Juutalaiset ovat menestyneet hämmästyttävän hyvin eri elämän aloilla, mutta kuvataiteista en keksi tähän hätään Segalin lisäksi muita juutalaisnimiä kuin Viipurissa syntyneen Sam Vannin, joka syntymäkaupungissaan tunnettiin nimellä Samuel Besprosvanni. Besprosvanni tarkoittaa suomeksi nimetöntä henkilöä. Sam Vannin isoisä vietiin pakolla tsaarin armeijaan ja koska hän ei suostunut paljastamaan sukunimeään, hänelle annettiin sukunimeksi nimetön henkilö.

 

Sam Vanni on meille urheilun ystäville erittäin tuttu nimi,  koska hän on jo uransa lopettaneen pituushyppääjä Ringa Ropon nykyisen miesystävän uransa jo lopettaneen kiekonheittäjä Mikko Vannin  isä.


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4145 Seuraava sivu >>