Blogi

Vaalikuvaväärennökset

Kyllä nyt on hyvä olla köyhä tässäkin maassa, sillä torilla jaettiin köyhille ilmaista ruokaa. Itsekin kävin pitkästä aikaa ulkona syömässä. Tosin ruokajonot olivat kohtuuttoman pitkät. Mielestäni erilaisissa vaaleissa tulisi tulevaisuudessa olla enemmän ehdokkaita ja myös erilaisia vaaleja voisi olla nykyistä enemmän.

 

Ehdokkaat voisivat myös panostaa enemmän ruokien laatuun. Nyt ateriavalikoima oli liian suppea. Vihreiden kasvismakkara, jollaista maistoin ensimmäistä kertaa, oli yllättävän myönteinen kokemus, mutta kieltämättä epäeettinen lenkki maistuu paremmalta, mikäli tyystin unohtaa omantunnon äänen.

 

En ole ihan varma, keille ehdokkaille minun pitäisi ulkoruokinnastani olla kiitollinen, koska vaalikuvien perusteella oli vaikea tunnistaa poliitikkoja, kun nämä näki elävänä luonnossa. Vuosi vuodelta vaalikuvaväärennökset vieraantuvat entistä enenevämmässä määrin todellisuudesta ja nyt asia alkaa mennä jo huumorin puolelle. Vanhat mummotkin saadaan näyttämään nykytekniikalla hemaisevilta teinitytöiltä.

 

Mutta kyllä miesehdokkaiden puolellakin osataan. Helsingin Sanomien vaalimainokseen Antti Kaikkonen 45 v näyttää laittaneen ilmeisen rippikoulukuvansa. Todellisessa elämässä eletyn elämän jäljet, eli kaksi avioeroa ja yksi vankeustuomio, ovat jo jättäneet jäljet hänenkin kasvoihinsa.


Kommentit (0)



Klassikko

Onneksi ei enneuneni tällä kertaa toteutunut ja mieleni on hyvä siitä. Kups-Hjk päättyi tasatulokseen 0-0, joka on oikeutettu lopputulos. Hjk oli joukkueena parempi, joka ymmärrettävää onkin, koska helsinkiläisten palkat ovat arvioni mukaan kaksinkertaiset kuopiolaisiin verrattuna, mutta Kupsilla oli paremmat maalipaikat, koska joukkue yritti kotiyleisönsä edessä kaikkensa.

 

Ottelu oli siis maaliton, mutta kuitenkin se oli harvinaisen hyvä ja viihdyttävä peli suomalaiseksi jalkapallo-otteluksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli paljon kummallakin joukkueella. Ajoittain peli vaikutti ihan jalkapallolta, jollaista telkkarissa näkee nykyään kiitettävästi suorina lähetyksinä Keski-Euroopan rahakentiltä.

 

Siistikin ottelu oli, tosin jokunen vierasjoukkueen ulkomaalaistaustaisen pelaajan näyttävä loukkaantuminen pelästytti katsojia, mutta helposti pojat sitten palautuivat pelikuntoon, koska kentällä kävi sen verran kylmä viima, ettei kovin kauaa pystynyt tekonurmella makoilemaan. Perinteisesti kupsilaiset eivät ole innokkaita vaikertamaan vaivojaan, sillä sitä pidetään jotenkin epämiehekkäänä asiana.

 

Ainakin hyvän tarinan mukaan joskus iloisella 70-luvulla vierasjoukkueen pelaaja kieriskeli näyttävästi kentän pinnalla ja varoitushan siitä tulikin jollekulle kolmesta kovaotteisesta Pasasen veljeksestä. Varoitus ei tullut itse taklauksesta, vaan siitä, että Pasanen huusi vähän tuohtuneena erotuomarille, että "kato nyt tuotakin hommoo".


Kommentit (0)



Jalkapalloa ja biodieseliä

Kyllä ei mestarisuosikki Kupsin tilanne näytä hyvältä. Kahden pelin jälkeen joukkue on saavuttanut vain kaksi häpeällisen tuntuista tasapeliä. Ja kyllä ei yhtään paremmalta näytä myöskään huomisen klassikko-ottelu Hjk:ta vastaan, sillä satun tietämään ottelun tuloksen jo etukäteen, koska se kerrottiin minulle toissa yönä.

 

 

Nimittäin olin palaamassa muun maajoukkueen mukana Keski-Euroopasta, jossa olin toiminut joukkueen kärkimiehenä. Kone joutui laskeutumaan jo Maarianhaminassa, koska maajoukkueen kapteeni Tim Sparv jäi jostain syystä Ahvenanmaalle, vaikka onkin kotoisin Närpiöstä ja siinä vaiheessa alkoi näyttää pahasti siltä, että en ehdi katsomaan Kuopiossa kohta alkavaan Kups-Hjk-peliin.

 

 

Tilanne vaikeutui entisestään, koska Maarianhaminan lentokentältä minun olisi pitänyt siirtyä autolla satamaan, josta matka jatkuisi laivalla kohti Manner-Suomea. Autonkin kanssa oli ongelmia, koska bensa oli vähissä, mutta minä tungin hädissäni tankkiin yliaikaisia lihapullia. Vaikka en ole tekniikan mies, vaan enemmänkin humanisti, ymmärsin epäillä, että tempustani ei välttämättä hyvää seuraa.

 

 

Ilmeisesti keksin unessani ratkaisun maamme pahalle jäteruokaongelmalle; siitähän olisi helppo valmistaa vaikka kotikonstein biodieseliä. Valitettavasti minun tapauksessani keksintöä ei päästy testaamaan käytännössä, koska kesken lähtöhässäkän jostakin kiiri tieto, että Kups oli hävinnyt 1-3. Kiireeni olivat siis ohi sen tiedon myötä. Nähtäväksi jää, toteutuuko ennusuneni lauantaina. Niillä on paha tapa toteutua.

 

 


Kommentit (0)



3,9 senttiä

Tietokirjailija Ossi Kamppinen viestitti, että eilen mainitut kuohilaat pitivät vielä sotien jälkeen kokouksiaan Petroskoin eteläpuolella Hiilisuon Sovhoosilla. Tämän sovhoosin perustivat Amerikasta tulleet suomalaiset vuonna 1931 ja siitä tuli menestystarina siihen asti, kunnes sovhoosin miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin. Tietääkseni siirtolaisten joukossa ei ollut kuohilaita, vaan he olivat alkuperäisväestöä.

 

 

Sitkeitä olivat siis kuohilaat uskossaan, jos he selvisivät hengissä sotien yli. Sitkeitä he olivat muutenkin, sillä jostain luin, että he elivät keskimäärin yli 80-vuotiaiksi aikana, jolloin valtakunnan keskivertomiehet kuolivat nelikymppisinä. Erikoinen asia oli sekin, että kuohilasmiehet olivat keksimäärin 3,9 senttiä keskivertoa pidempiä. Itse veikkaan, että pitkäkasvuisuuden edellytyksenä oli, että kastraatio tehtiin jo kasvuiässä.

 

 

Mielestäni maamme kastraation tuomat edut olisi huomioitava myös maamme urheiluvalmennuksessa. Sekä Suomen koripallo- että lentopallomaajoukkue kärsivät pitkien miesten huutavasta pulasta. Nuorille pelaajalupauksille tehtävä oikea-aikainen kastraatio saattaisi hyvinkin olla ratkaisu ongelmaan.

 

 

Kuohitseminen lisää miesten pituutta keskimäärin 3,9 senttiä, mutta luonnostaan pitkien miesten osalta operaatiolla voisi olla suurempikin merkitys. Luulen, että jostain 213-senttisestä pelaajasta saisi sen avulla venytettyä noin 218 senttisen, niin niillä lisäsenteillä olisi valtava merkitys muuten tasaväkisessä pelitilanteessa.

 

 


Kommentit (0)



Taigan erakot

Joskus kauan sitten luin Taigan erakot -nimisen kirjan, joka kertoi Siperian erämaasta löytyneestä erakkoperheestä, joka oli asunut vuosikymmeniä muusta maailmasta täysin erillään. Joskus 1970-luvulla, kun Neuvostotalous vielä eteni kriisittömästi kohti kansantalouden uusia saavutuksia ja geologiryhmät etsivät Siperiasta uusia mineraalirikkauksia tyydyttämään kansantalouden kasvavia tarpeita, eräs geologiryhmä löysi tämän mielenkiintoisen perheen.

 

 

Vasili Peskov-niminen ryhmän jäsen julkaisi kirjan perheen elämästä. Suomessa se ilmestyi vuonna 1993. Kirjassa ei muistaakseni suoraan mainittu, että perhe oli vanhauskoisia, koska siihen aikaan nuo uskon asiat olivat itäisessä naapurissa hieman välteltyjä aiheita. Peskovin kirjan rivien välistä kuitenkin ymmärsin, että kyseessä olivat vanhauskoiset ja että heidän elämäntapansa saattoi olla aikoinaan Venäjällä ihan järkevä valinta.

 

 

Nimittäin heidän näkemyksensä mukaan toisuskoisiin valtaväestön edustajiin oli pidettävä välimatkaa ja niinpä vanhauskoiset siirtyivät joukolla asumattomiin erämaihin voidakseen harjoittaa elämäntapaansa rauhassa. Toisuskoisia he välttelivät muutenkin; esimerkiksi samoja juoma- tai ruoka-astioita ei saanut käyttää heidän kanssaan. Muualta tulleita matkalaisia kyllä autettiin, mutta heidät pyrittiin majoittamaan huoneisiin, joita talonväki itse ei käyttänyt.

 

 

Kaikki nuo edellä kerrotut asiat olivat lääketieteellisistä syistä ihan perusteltuja. Nimittäin 1600-1700-luvuilla, jolloin vanhauskoisten oppisuunta syntyi, riehui Venäjällä paha ruttoepidemia ja vanhauskoisten harjoittama valtaväestön karttelu suojasi heitä taudilta, joten heidän elämänmuotonsa  oli ihan oikea ratkaisu siinä tilanteessa.

 

 

 

 

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4056 Seuraava sivu >>