Blogi

Me too

Viimeaikaiset tutkimukset ovat todistaneet, että lähes kaikkia muita, varsinkin miespuolisia kansanedustajia, on ahdisteltu ja se on järkyttävä asia varsinkin siitä syystä, ettei minua ole kukaan koskaan vähimmässäkään määrin ahdistellut ennen tätä päivää. Mutta tänään se sitten tapahtui, kun olin kiirehtimässä katsomaan Kupsin junioreiden peliä.

 

Kaksi kuvan kaunista erittäin siistin oloista neitosta pysäytti minut herttaisesti hymyillen täysin autiolla kadulla Mölymäen rinteessä ja halusi seurustella kanssani hengellisistä kysymyksistä hämmästyttävän sujuvalla suomen kielellä.  Neitosten uhkeissa miehustoissa oli merkki, joka kertoi heidän olevan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon asialla. Ilmeisesti tasa-arvoajattelu on tunkenut myös Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, sillä aiemmin olen törmännyt vain lyhythiuksisiin ja -lahkeisiin mormonimiehenpuoliin.

 

Minä onneton typerys paljastin heti kättelyssä, että kirjahyllyssäni on kyllä Raamattu, Koraani, Mormonikirja ja muistaakseni useita buddhalaisia hartauskirjoja ja saattaa siellä olla myös hindujen Bhagavad Gita, mutta sitä en ole koskaan pitänyt kädessäni ja lausuin ystävällisesti hymyillen neitosille, että noista kirjoista voi siis päätellä, että olen täysin uskonnoton ihminen.

 

Neitoset olisivat kaikesta huolimatta halunneet myöhemmin ottaa minuun yhteyttä, mutta minä onneton typerys vakuutin, että me kaikki varmaan hukkaisimme vain aikaamme moisella touhulla. Nyt kaduttaa kovasti. Minun olisi ilman muuta pitänyt antaa käyntikorttini, jos minulla vain olisi sellainen ollut, mutta kun ei ole tullut koskaan sellaista hankittua, ja pyytää, että neitoset rohkenisivat vielä uudemmankin kerran lähestyä minua, niin pidettäisiin vaikka kynttiläillalliset ja juttelisimme vaikka aamuun asti hengellisistä kysymyksistä.


Kommentit (0)



Kurskin muistomerkki

Sukellusvene Kurskin tapaus elokuussa vuonna 2000 oli surullinen tapaus. Kaikki sukellusveneen 118 miestä menehtyivät onnettomuudessa.  23 heistä tukehtui  ja muut kuolivat jo torpedoräjähdyksessä.

 

Ensiksi oli vain pieni 100 trotyylikiloa vastaava räjähdys, kun erään torpedon vetyperoksidia pääsi valumaan lattialle ja syttyi, kun se joutui kosketuksiin ruosteen kanssa. Minuutti myöhemmin räjähtivät kaikki torpedot muutaman trotyylitonnin voimalla ja sen paine surmasi valta osan miehistä ja oli myös vähällä tuhota aluksen ydinreaktorin, joka olisi aiheuttanut ydinkatastrofin Jäämerellä.

 

Kursk nostettiin runsas vuosi onnettomuuden jälkeen. Kolmen merimiehen ruumista ei löydetty. Jonkin aikaa Muurmanskissa toimi Kursk-museo, jossa oli nähtävillä mm. sähköttömässä ja pimeässä sukellusveneessä tukehtumassa olleiden merimiesten jäähyväiskirjeitä omaisille, joita he käsikopelolla pimeässä kirjoittivat. Niitä kirjeitä ei kuulema pystynyt kuivin silmin katselemaan. Onnettomuudessa kuolleille miehille syntyi myöhemmin 23 lasta.

 

Nykyään onnettomuuden muistomerkkinä on sukellusveneestä irrotettu komentotorni. Muistolaatasta voisi venäjän kielitaidoton päätellä, että tämä muistomerkki on omistettu kaikille viime vuosikymmeninä onnettomuuksissa Jäämerellä menehtyneille sukellusvenemiehille.



Kommentit (0)



Pihalorotus

Yllättäviä, pääasiassa myönteisesti yllättäviä, asioita paljastaa Kari Hotakainen Kimi Räikkösestä kertovassa kirjassaan. Vaikka tyhjän päiväisen ja turhan puheen tuottaminen on Räikköselle ylivoimaista, hän ei ole tyhmä, vaan pikemminkin päinvastoin. 

 

Kimi lienee ainut Formula-1-kuskeista, joka osaa purkaa ja ja koota työvälineensä. Ja muutakin mies osaa näprätä. Kun Ferrari-tiimin autovessa alkoi reistailemaan korjasi Räikkönen itse sen hetkessä, vaikka paikalla oli  tallin teknisesti erittäin lahjakkaita mekaanikkojakin.

 

Tuohon vessa-asiaan törmätään elämänkerrassa muutenkin. Vähävaraisella Räikkösen perheellä ei Kimin lapsuudessa ollut varaa sisävessaan, koska moottoriurheiluharrastus vei kaiken liikenevän rahan, mutta kun Keski-Euroopan raharadoilta alkoi siunaantua tuloja, kustansi Kimi vanhemmilleen sisävessan. Täyttä varmuutta ei ole, mutta haluan uskoa, että kun Kimi voitti maailmanmestaruuden, hän kustansi ensi töikseen palkkiorahoillaan kunnon vesiklosetin vanhemmilleen.

 

Ulkovessa asia on jättänyt jälkensä Räikkösen psyykkeen, ja Minttu-vaimon mukaan mies haluaa edelleenkin lorotella kotipihalleen ja on jopa opettanut kyseisen taidon pojalleen Robinille. Ja olen sitä mieltä, että jos mies on rehellsellä työllä ansainnut muutaman sata miljoonaa, hänellä on oikeus lorotella tiluksilleen ihan muilta lupaa kysymättä.


Kommentit (0)



Ferdinand Schörner, tuhannen hirsipuun legenda

Palataanpa toissa iltana mainittuun saksalaiskenraali Ferdinand Schörneriin, josta löytyy Wikipediasta pitkä artikkeli. Sen luettuaan ymmärtää, että juuri tuollaisten Schönerin kaltaisten kenraalien vuoksi saksalaiset joukot kävivät sodan hirmuiseen loppuun asti ilman laajoja joukkoantautumisia. Silmitön kuri piti joukot kasassa, vaikka tappio oli varma .

 

Lainaan tässä häpeämättömän suoraan Wikipedian lukua, jossa kerrotaan Schörnerin toiminnasta Lapissa, koko artikkeli löytyy alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Sch%C3%B6rner:

 

"Saksan pohjoisimman rintaman joukkojen komentajan Eduard Dietlin siirryttyä esikuntaansa Rovaniemelle Schörner matkusti Petsamoon ja sai 15. tammikuuta 1942 johtoonsa vuoristoarmeijakunta Norjan (Gebirgskorps Norwegen), joka nimettiin loppuvuodesta XIX armeijakunnaksi. Upseeriston keskuudessa Schörneriä arvostettiin taitavana strategina ja miehistö puolestaan piti hänen tavastaan varmistaa paras mahdollinen huolto joukoilleen, mutta ankaruutensa vuoksi häntä on luonnehdittu jopa Saksan armeijan vihatuimmaksi kenraaliksi.

Schörner ei epäröinyt langettaa pikakuolemantuomioita miehilleen ja jopa korkeille upseereilleen. Hän seurasi sotaoikeuksien tuomioita ja kannusti yleisesti ankarimpiin rangaistuksiin. Hänen kerrotaan teloittaneen erään huoltovääpelin ainoastaan siitä syystä ettei tämä ollut kutsunut esimiestään järjestämiinsä juhliin.

Syyskuussa 1943 suomalaiset poliisit ottivat kiinni kahdeksan saksalaista sotilasta verekseltään varastamassa siviileiltä perunoita. Pidätyshetkellä aseistettujen saksalaisten ja suomalaispoliisien välillä syntyi tulitaistelu, jossa yksi saksalaisista kuoli, muut vangittiin. Schörner teloitutti kaikki seitsemän sotilasta.

Suomalaisen yhteysupseeri luutnantti Åke Freyn kertoman mukaan muuan saksalainen kapteeni Pasch oli usein lausunut natsijärjestelmää koskevia arvosteluja. Kuultuaan Schörnerin olevan tulossa tapaamaan häntä komentopaikalleen Pasch oli odottanut aikansa hermostuneena, mutta sitten ampunut itsensä ennen kenraalin saapumista. Schörner sai miehiltään ja upseereiltaan useita vähemmän mairittelevia kutsumanimiä, kuten "Tuhannen hirsipuun legenda", "Verihurtta", "Kuurinmaan santarmi" ja "Villi Ferdinand".

Petsamon komentajuutensa aikana Schörner oli jatkuvasti ylienerginen ja rauhaton. Osaltaan syynä oli metamfetamiinin käyttö. Saksalaisjoukoille valmistettiin pervitiini-nimistä piristettä, jota Schörner käytti jatkuvasti.

Kansallissosialistisen aatteen mukaisesti Schörner kielsi jumalanpalvelusten pidon joukoiltaan, mikä vaikutti miehistön mielialaan negatiivisesti. Hän neuvoi miehiään lukemaan intiaanikirjoja sotataitoja oppiakseen. Schörner harrasti urheilua ja pelasi käsipalloa joka päivä. Berliinin radion lähettämiä jalkapallo-otteluita kuunteli koko esikunta yhdessä.

Aseveljistä Schörner käytti ajoittain halveksivaa ilmausta ”Finnenlümmeln” (suom. suomalaislaiskurit). Itsetietoisen Schörnerin toimet aiheuttivat konflikteja suomalaisviranomaisten kanssa. Schörner muun muassa jouduttuaan omalla autollaan ajamaan kapealla tiellä suomalaiskuorma-auton takana, ammuskeli ilmaan ja lopulta pidätti autossa olijat, joista toinen oli Petsamon nimismies. Tämä ja muut omavaltaisuudet aiheuttivat närää suomalaisen siviilihallinnon kanssa, erityisesti suhteissa Lapin maaherra Kaarlo Hillilään. Suomalaisten yhteysupseerien kanssa välit olivat hyvät: Schörner järjesti paljon yhteisiä illanviettoja ja esikunnan taisteluharjoituksia.

Schörnerin johtamat joukot eivät saavuttaneet tavoitettaan Murmanskin valtaamista, vaikka hänen lausahduksensa ”Arktis ist nichts” (”arktisuus ei merkitse mitään”) oli tarkoitettu kannustamaan saksalaisia sotilaita napapiirin karuissa oloissa. Ennen lähtöään hänen kerrotaan sanoneen: ”Dietlistä puhutaan, Rommelista on puhuttu ja minusta tullaan puhumaan”.

 


Kommentit (0)



Kalle Könkkölä

Suruviesti kertoi, että Kalle Könkköläkin on sitten poistunut keskuudestamme tuonilmaisiin. Miehestä muistan varsinkin sen, että hänen elämänkertakirjansa nimeltään Huoneekseni tuli maailma oli poliitikon elämänkerraksi harvinaisen hauska, vaikka olisi luullut, ettei Könkkölän elämä olisi antanut liiemmälti aihetta riemuun.

 

Muistan varsinkin sen, että Kalle Könkkölä valotti elämänkerrassaan hyvin avoimesti myös vammaisten rakkauselämää. Esimerkiksi kerran vammaisten etujärjestö Kynnys järjesti seksuaalipoliittisen seminaarin, jonka iltaohjelmaan kuului tutustuminen käsiteltävään aiheeseen liittyvään elokuvanäytäntöön.

 

Kalle, vielä sanastollisesti melko neitseellinen mies, joutui lujille uuden oppimisessa. Hän sai nimittäin luvan tulkita kahdelle sokealle tytölle, mitä valkokankaalla tapahtui. Sanat löytyivät vähitellen ja niistä on ollut hyötyä myöhemminkin. Tiettävästi Kalle, kuten myös tytöt, pysyivät kärryillä koko näytännön ajan.

 

Luulen, että Könkkölän eräs vihreä kansanedustajaryhmätoveri olisi sittenkin saattanut olla parempi selostaja kyseisessä elokuvanäytännössä. Kyseinen ryhmätoveri, vaikka ei ollutkaan muslimi, ei ainakaan hyvän tarinan mukaan jaksanut kaikin ajoin pidättyä ainakaan täysin yksiavioisuuteen. Kerrotaan, että jopa hänen vaimonsa ja tyttöystävänsä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella, joka ratkaisu tietysti perhepoliittisesti on ihan perusteltua.


Kommentit (1)



<< Edellinen sivu 6-10 / 3847 Seuraava sivu >>