Blogi

Färsaaret boikottiin

Minä täysin tunneköyhä ihminen olen hyvin järkyttynyt, sillä MTV 3:n uutisissa näytettiin, miten Färsaarilla ammuttiin yhteen läjään 1400 delfiiniä. Niitä kohdeltiin samalla tavalla kuin meillä silakoita, vaikka delfiini on älykkyydeltään melkein samalla tasolla kuin sika tai ihminen. Kammottavalta näyttää katsella delfiinien kuolinkouristuksia verilammikossaan.

 

Olen aina kuvitellut, ettei kukaan ihminen voi tappaa tällaista kilttinä ja ystävällisenä tunnettua nisäkästä, joka ei ole tiettävästi koskaan hyökännyt ihmisen kimppuun, vaan pikemminkin on auttanut ainakin tarinoiden mukaan merihätään joutuneita ihmisiä. 

 

Sitä en tiedä, mitä delfiinivainajille tehdään; syödäänkö ne vai viedäänkö ne kaatopaikalle. Ne ehkä tapetaan vain  sen vuoksi, että ne kilpailevat samoista silleistä ihmisen kanssa.

 

Olen jyrkästi sitä mieltä, että suomalaisten on reagoitava tapahtuneeseen delfiinien joukkomurhaan. Färsaarelaiset tuotteet on asetettava boikottiin eikä sinne enää matkusteta rantalomalle ja maamme jalkapallomaajoukkueen on kieltäydyttävä pelaamasta Färsaaria vastaan siihen asti, kunnes delfiinien tappaminen lopetetaan. Uskon, että maajoukkuemiehistämme ainakin yhteiskunnallisesti tiedostavat Tim Sparv, Riskin veljekset ja Turun kaupunginvaltuutettu Timo Furuholm ovat kanssani samaa mieltä.


Kommentit (0)



Suonenjokelainen sarjakuvasankari

Muistanpa, että Mauri Tuure oli kouluaikanani opettajana Suonenjoen Yhteislyseossa, hän taisi opettaa voimistelua. Nyt hän on julkaissut sota-aiheisen sarjakuvakirjasen nimeltään Vanha-Erkki - Huijaus ja muita tarinoita. En pentuna jaksanut lukea Korkeajännityksiä, mutta nyt päätin tukea tämän alan julkaisutoimintaa ja tilasin Vanhan Erkin, koska luin sosialistisesta mediasta, että rieponlahtelaisesta Karhus-Topista on tullut sarjakuvasankari.

 

Pentuna olin kuunnellut salaa sovankäyneiden miesten juttuja ja mieleeni oli jäänyt, että Topi olisi jäänyt jatkosota-aikana vihollisenpartisaanien kynsiin ja että häntä olisi tökitty pahasti pistimillä, mutta että hän oli kuitenkin otatuksesta hengissä ja voittajana.

 

Tarkempaa tietoa en Karhus-Topin tapauksesta Tuuren sarjakuvasta saanut, mutta sarjakuvasta voi päätellä, etteivät hänen kimpussaan olleet varsinaiset partisaanit, koska päälle karkaajilla oli sotisovat ja kokardit, jotka eivät kuulu oikeiden partisaanien tunnusmerkistöön.  Karhunen sai yhteenotossa yli 40 pistimen haavaa, mutta selvisi kuitenkin hengissä, jonka ehkä selittää se, että tapahtumahetkellä oli kova pakkanen ja kylmähän tyrehdyttää verenvuodon.

 

Mahtaneeko joku tietää Karhus-Topin tapauksesta enemmän? 


Kommentit (0)



Vanha rakkaus ei ruostu

Joskus olen kirjoittanutkin siitä, kuinka 1940-luvunlopun  suosituin iskelmälaulaja Henry Theel kypsään ikään ehdittyään vaihtoi työläistaustaisen vaimonsa oululaiseen hienostorouvaan ja kun hienostorouva vaati entistä vaimoa lähettämään Ouluun Henryn tavarat, niin entinen vaimo oli vain kivahtanut, ettei sillä miehellä ole muuta kuin salkku ja mulkku. Salkussa Henry kuljetti laulujensa sanoja, nuotteja hän ei hallinnut.

 

Luettuani äskettäin Theelistä kirjoitetun elämän kerran paljastui, että iskelmätähdellä on vankkoja kytköksiä myös Suonenjokeen, joista aiemmin en ole kertonutkaan. Aiemmin olen tosin kertonut sen, että enoni Risto palveli sota-aikana Kouvolassa samassa komppaniassa Theelin kanssa; tätä armeijan komeimmista miehistä koottua osastoa valmennettiin marssimaan saksalaista suorajalkamarssia Helsingissä pidettävää voitonparaatia varten. Se paraati tosin jäi pitämättä.

 

Mutta on Theelillä toinenkin kytkös Suonenjokeen. Nimittäin kun hänen oululainen vaimo yllättäen kuoli, palasi Theel taas salkkuineen entisen vaimonsa luokse ja pari vihittiin uudemman kerran. Tapauksesta kirjoitettiin näyttävästi lehdissä ja kun Suonenjoen Iisveden kasvatti Lauri Jauhiainen kuuli asiasta, liikuttui hän suuresti ja sanoitti ja sävelsi tapauksen kunniaksi iskelmän Vanha rakkaus ei ruostu, jonka tapauksen osapuoli lauloi levylle, joka nousi suureen suosioon.

 

Theelin elämänkerrasta ilmenee, ettei vanha Vallilan eli Valkan kundi oikein viihtynyt uuden hienostorouvan lemmikkinä Oulussa, vaan alkoholisoitui pitkälle ja lauluhommat jäivät. Usein Theel nähtiin seisoskelemassa oululaisen Arina-ravintolan edustalla salkkuineen ja siitä syntyi Oulun seudulle sanonta, että siinä seisoo mies, salkku ja mulkku. 

 

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia:

https://www.youtube.com/watch?v=Jvmv6Va_xZc

 

  


Kommentit (0)



Jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon

Tulihan se jalkapallon Suomen mestaruus Kuopioon tänä vuonnakin, koska amerikkalaisen jalkapallon puolelle Kuopion Steelers voitti Lahdessa käydyssä mestaruusottelussa Helsingin Roostersin 14 - 0, joka ainakin eurooppalaisen jalkapalloilun näkökulmasta tuntuu murskavoitolta, mutta koska en ymmärrä amerikkalaisesta jalkapalloversiosta yhtikäs mitään, en uskalla ottaa kantaa voiton laatuun.

 

Savolaisten voitto oli odotettavissa, koska aina kun liikun Kuopion kaduilla vastaani astelee runsaasti tuon lajin potentiaalisia lahjakkuuksia, koska ylipaino-ongelma rasvaisiin kalakukkoihin tottuneilla savolaisnuorukaisilla on lajityypillinen ja silmiin pistävä piirre. Samanlaisia miehiä kasvaa myös Etelämeren saarivaltioissa, kuten Naurussa ja Vitsissä, jotka hallitsevat maailman rugbykenttiä ylivoimaisesti ja rugby on amerikkalaisen jalkapallon sukulaislaji. Kansatieteilijöiden tulisi muuten selvittää suomalaisten ja naurulaisten sukulaisuus asia, koska esimerkiksi kummankin valtion puhelinluettelot vilisevät Aho- ja Ahola-nimisiä kansalaisia.

 

Mutta eurooppalaisen jalkapalloilun puolella kuopiolaisilla ei mene hyvin. Tosin naiset näyttävät voittavan Suomen mestaruuden, mutta miesten puolella tilanne alkaa olla huolestuttava. Kups ei ole hävinnyt toukokuun lopun jälkeen yhtään peliä, mutta kun sarjaa on jäljellä kahdeksan kierrosta, johtaa Hjk kuudella pisteellä ja ihme on, jos Kups voittaa mestaruuden. Eilen sarjan kolmanneksi paras joukkue Sjk hävisi Kuopiossa 3-0, mutta samaan aikaan Hjk voitti vieraissa sarjan neljänneksi parhaan Interin vieraissa 1-3, joten Veikkausliiga näyttää jakaantuvan selvästi kahden kerroksen väkeen.

 


Kommentit (0)



Vasikkasaaren räjähdys

Ensimmäisiä asioita, joita Tapio Rautavaara kertoo tästä maailmasta muistavansa, oli Vasikkasaaren räjähdys, joka tapahtui 9.2.1919, jolloin hän oli neljävuotias. Pamaus kuului tietysti hyvin Oulunkylässäkin, koska se kuultiin myös sadan kilometrin päässä Heinolassa.

 

Rautavaaran muistelun mukaan silloin Suomenlinnaan kuuluvalla Vasikkasaarella räjähtivät sinne sijoitetut öljysäiliöt. Tosiasiassa saarella ollut ammusvarasto räjähti ja se tuhosi myös öljysäiliöt, joihin oli varastoitu raskasta polttoöljyä Venäjän laivaston tarpeisiin.  Ammusvarastossa oli kranaatteja, torpedoja, ruutia ja 16 miljoonaa kiväärinpatruunaa, joten ihme oli, ettei kukaan onnettomuudessa kuollut, vaikkakin loukkaantuneita oli viisi.

 

Itse opin sen asian, ettei raskas polttoöljy syty helposti, koska olin joskus opiskeluaikaan mukana täpötäydessä junassa, joka kolaroi kuorma-auton kanssa sillä seurauksella, että vaunun lämmitysöljysäiliö valutti sisältönsä juuri sen vaunun lattialle, jossa matkustin. Silloin pelkäsin, että joku tumppaa tupakkansa lattiaan ja että me kaikki yli sata vaunussa olevaa palamme hengiltä. Myöhemmin minulle kerrottiin, että raskas polttoöljy ei syty helposti.

 

Ei ole ihme, että Vasikkasaaren pamaus kuului yli sadan kilometrin päässä Heinolassa, sillä kesän -44 Kannaksen suurhyökkäyksen jylinä kuului ainakin minulle kerrottujen tarinoiden mukaan Sisä-Savossa asti noin 400 kilometrin päässä. Tosin lähempänä se ei välttämättä sitten kuulunutkaan, vaan jotenkin ääniaallot heijastuvat stratosfääristä sinne sun tänne.   

 

 


Kommentit (0)



<< Edellinen sivu 6-10 / 4936 Seuraava sivu >>