Blogi

Oscar Palme

Olof Palme ei ollut ainut sukunsa edustaja Suomen sisällissodassa. Myös hänen serkkunsa Oscar kuului ruotsalaiseen prikaatiin, joka ei oikeastaan ollut mikään prikaati, vaan korkeintaan pienehkö pataljoona. Myöskään Oscar Palme ei selvinnyt ehjänä sodasta, sillä hän joutui johtamaan 24 punaisen teloitusta eikä hän herkkänä ihmisenä toipunut tapahtuneesta koskaan.

 

Ruotsalaiset eivät kohdelleet punaisia yhtään sen paremmin kuin Suomen valkoiset ja poliittisten syiden lisäksi ruotsalaisia kannusti julmuuksiin myös rasismi. Suomalaisia punikkeja pidettiin mongoleina ja sen vuoksi germaaneja huonompina ihmisiä. Siihen aikaan ruotsalaiset rotuopit luokittelivat ihmisiä kallon muodon mukaan ja korkeakalloiset germaanit pitivät kallojaan parempina kuin mitä matalakalloisten suomalaismongolien kallot olivat niin hullulta kuin se nyt tuntuukin.

 

Suomalaisten kasvojen leveys ei tosin johtunut pelkästään mongolisesta perimästä, vaan siitä, että suomalaisten esi-isät olivat metsästäjiä, joilla piti olla lujat leukalihakset lihan syömistä varten. Ruotsalaiset sen sijaan olivat pehmeän leivän syöjiä.

 

Nähtäväksi jää, koska rotuopit nousevat arvoon nykyisen mongolisen rodun keskuudessa, koska viimeaikaiset älykkyystutkimukset puhuvat sen puolesta, että mongolit ovat valkoisen rodun edustajia älykkäämpiä, vaikka asiasta ei juuri huudella. USA:ssa kuitenkin aasialaistaustaisia opiskelijoita syrjitään yliopistojen pääsykokeissa, koska jos kiintiöitä eri roduille ei olisi, aasialaistaustaisilla opiskelijoilla olisi selvä yliedustus yliopistoissa. Minusta mongolipoimun ei pitäisi olla esteenä yliopistoon pääsylle.    


Kommentit (2)



Olof Palmen ampumistapaus

Tänään olen edennyt Olof Palmen ampumistapausta koskevissa tutkimuksissani, koska ruotsalaisen Jakob Lindin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Isoisän pistooli, joka kertoo ruotsalaisen prikaatin vaiheista Suomen sisällissodassa, on tarkka kuvaus Palmen kuolemasta.

 

Palme ammuttiin Kalevan kankaan hautausmaan pääportille, kun ruotsalaiset hyökkäsivät erittäin urhoollisesti, mutta myös erittäin typerästi päin punaisten kuularuiskua. Palmen surmannut luoti raapaisi vasenta kättä ja mennyt sitten sisään vasemmasta nännistä, lävistänyt rintaontelon ja tullut ulos oikeasta rinnasta. Palme siis kuoli keuhkolaukaukseen. Surman luoti löytyi takertuneena takin kankaaseen.

 

Palme ei kuollut heti, vaan hän oli pystynyt kaivamaan taskustaan paperinpalan ja aloittanut kirjoittamaan jäähyväiskirjettään, joka jäi kuitenkin kesken. Paperilla lukee:

 

Ruotsalainen prikaati

Kiitos toverit

Palm

 

Palme kiittää tovereitaan, vaikka ei hän mikään työväenliikkeen toveri ollut, vaan pikemminkin hän oli saapunut Suomeen estääkseen työväen vallankumouksen leviämisen Ruotsiin. Lopuksi korostettakoon sitä, että Tampereella ammuttu Olof Palme oli samannimisen Tukholmassa ammutun Olof Palmen setä. 


Kommentit (0)



Paasikivi ja Venäjä sekä Paasikiven yksityiselämä

Alpo Juntusen Paasikivi-kirjasta selviää, miksi venäläiset niin kovasti arvostivat Paasikiveä. Arvostuksen syy oli se, että Paasikivi arvosti todistettavasti venäläisiä. Samaan aikaan, kun useimmat Suomen lukiolaisista piti kunnia-asianaan olla oppimatta silloista pakkovenäjää, niin Juho Kusti sai venäjästä täyden kympin.  Yliopistossa Paasikivi alkoi ensiksi opiskelemaan venäjän kieltä ja kirjallisuutta ennen kuin siirtyi juridiikan ja historian  puolelle. Opiskelu-uransa alussa hän otti jopa lainan, jotta pystyi opiskelemaan puoli vuotta venäjää Novgorodin yliopistossa.  

 

Talvisodan alla neuvostoliittolaiset ilmeisesti myös salakuuntelivat suomalaisten neuvotteludelegaatiota, jolloin ilmeni, että Paasikivi ymmärsi pitkälle Neuvostoliiton vaatimuksia, mutta että hän myös piti toisia suomalaisia huippupoliitikkoja ymmärtämättöminä. 

 

Sen sijaan Paasikiven yksityiselämään liittyvistä kiinnostavista asioista Juntusen kirjasta ei saa lisätietoa ja niinpä jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi pikaisesti perusteellisesti ja rehellisesti selvittää näitäkin asioita, joista tietoa ei löydy. Minua kiinnostaa esimerkiksi se, miksi Kansallisosakepankki yritti siirtää pääjohtaja Paasikiven sairauseläkkeelle mielenvikaisuuden vuoksi. Yritys ei onnistunut ja niinpä eläköitymisen sijasta Paasikivestä tulikin sitten tasavallan presidentti.

 

Itseäni kiinnostaisi myös Paasikiven perhe-elämä. Olen koettanut netistä selvittää J K:n perhe-elämää ja saanut selville sen, että jostain syystä ensimmäinen vaimo Anna kärsi hermoromahduksista ja kuoli suhteellisen nuorena. Myös Paasikiven pojat Juhani ja Varma kuolivat nelikymppisinä. Sankarivainajat tietokannan mukaan everstiluutnantti Juhani, eli Johan Paasikivi,  kuoli 30.12.1942 Semsjärvellä muusta, kuin vihollistoimintaan liittyvästä syystä.

 

Sen sijaan toisen vaimonsa Allin kanssa Juho Kustilla meni hyvin, koska Paasikiven päiväkirjoista jäi mieleeni ainoastaan se, että J K monta kertaa korosti, kuinka hänellä oli iltaisin tapana resoneerata, mitä se sitten onkaan,  pitkään Allin kanssa. Ja sitä ennen oli käyty suuruksella.

  . 

 

 


Kommentit (0)



Paasikivi ja Molotov

Lukaisinpa Alpo Juntusen kirjan Paasikivi - Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet, joka nimensä mukaisesti kertoo Juho Kustista nimenomaan geopoliitikkona eikä ihmisoikeuspoliitikkona. Mielenkiintoista kirjassa on varsinkin se, että se paljastaa Paasikiven arvostaneen suuresti Vjatseslav Molotovia, jota suomalaiset eivät yleensä arvosta. Tilanne lienee se, että jos kansanäänestys järjestettäisiin, kilpailisi Molotov tasapäisesti epäsuosiossa Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen kanssa.

 

Paasikiven käsitys Molotovista on kunnioittava:

 

"Hän on ankaran työteliäs, esiintymisessään vaatimaton. Hän on harras venäläinen patriootti, jonka sydämessä - marxilaisten ennakkoluulojen alla - on suuri rakkaus synnyinmaahan ja joka asettaa Venäjän kansan ja valtakunnan edut kaiken muun edelle. Venäjän suurvallan tyypillinen ja lahjakas edustaja. Minulle hän on aina mieskohtaisesti kohtelias ja ystävällinen, mutta neuvotteluissa vaikea ja jyrkkä."

 

Itseäni Molotovin kohtalo jossain määrin säälittää. Hän joutui olemaan Stalinin uskollinen apulainen varsinkin sen jälkeen, kun vaimo Polina vangittiin. Ennen vangitsemistaan Polina oli kalanjalostusteollisuuden johdossa, josta hänet siirrettiin hajuvesiteollisuuden johtoon. Luulen, että siirrossa oli kysymys Stalinin erikoisesta huumorintajusta.

 

Hrutshevin erikoisesta huumorin tajusta taas kertoo se, että Stalinin kuoleman jälkeen Molotov siirrettiin ulkoministerin paikalta Mongolian suurlähettilääksi ja muistelenpa hänen toimineen välillä siperialaisen vesivoimalaitoksen johtajana, jonka tehtävän en usko olleen erityisen stressaava. Molotov eli harvinaisen vanhaksi, sillä hän kuoli vasta 1986 96-vuotiaana. Suomen valtio ei tietääkseni esittänyt asian johdosta surunvalittelua.

 

  


Kommentit (0)



Pizza


Vaikka Kärkkäälän kylällä asustaakin peräti neljä karhua, niin kuva ei esitä karhun jätöstä, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa, vaan kuva esittää ensimmäistä leipomaani pizzaa. Olen viimeistä ikäluokkaa, jolle ei koulussa opetettu kotitaloutta, vaan hiihtoa ja suunnistusta, koska opetustavoitteena oli, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan, kasvattaa meistä maailman parhaita metsätaistelijoita.

 

En leiponut tuota pizzaa ihan omasta päästäni, vaan käytin apuna keittokirjaa, mutta törmäsin sitä tutkiessani samaan ongelmaan kuin kodinkoneiden käyttöohjeita lukiessani; en ymmärtänyt ohjeissa käytettyä kieltä. En ymmärtänyt, että mitä vaivaaminen tarkoittaa ja niinpä jätin vaivaamatta. Vaivaaminen kuulosti minusta  jotenkin vastenmieliseltä asialta.

 

Niinpä kävi niin, että pizzani pohja muistutti enemmänkin äitini leipomaa nyrkkirieskaa kuin perinteistä napolilaista pohjaa. Lisäksi paistovaiheessa pohja vielä hiiltyikin, mutta sehän on käsittääkseni vain terveellistä, koska hiiltä käytetään vatsavaivojen hoitoon ainakin kehitysmaissa. Ja joka tapauksessa pizzani ravintosisältö on jokseenkin sama tai jopa parempi kuin niiden läpyskäpizzojen, joita kaupasta saa alle eurolla.

 

Seuraavaksi opettelen valmistamaan leipäressua, jonka jälkeen siirryn tirripaestiin, eli perinteiseen savolaiseen kevyehköön välipalaan, jossa karvasilavaa paistetaan voissa.


Kommentit (0)



1-5 / 4936 Seuraava sivu >>