Israel/Palestiina Kahden kansan luvattu maa

Yleisradion toimittaja Hannu Reime on perehtynyt syvällisesti Lähi-Idän tapahtumiin ja hän on julkaissut äskettäin kirjan konfliktin taustoista ja historiasta. Kirja onkin tässä tilanteessa tervetullut, sillä viime aikojen tapahtumien ymmärtämisen kannalta on olennainen taustatieto helposti jäänyt yksittäisten väkivallantekojen varjoon. Reimen teos korjaa osaltaan tätä puutetta. Kirjan tulkinta alueen ongelman juurista poikkeaa jyrkästi kuvasta, jonka keskivertouutisointi antaa.

Kirjoittaja ei ole puolueeton, vaan hän ottaa asiaan kantaa palestiinalaisten puolesta. Eikä näkökulma ole yllättävä, jos tapahtumia tutkitaan järkiperäisesti kansainvälisen oikeuden näkökulmasta sotkematta asiaan nationalismia, heimoaatetta tai uskonnollisuuden värittämää kiihkoilua. Reimen näkökulma ei tietenkään ole uusi eikä erikoinen. On helppo ymmärtää, että alueen alkuperäisväestö on kokenut suuren vääryyden. Palestiinalaisten sortoa ei tee oikeutetuksi esimerkiksi se, että liberaalista länsimaisesta näkökulmasta nähtynä koko arabimaailma tuhansien kilometrien matkalta Irakista Marokkoon on yhteiskuntamuodoltaan vastenmielinen.

Reimen kirjasta löytyy seuraava suora lainaus, joka erinomaisen hyvin kertoo palestiinalaisten katkeruuden perussyyn:
“Ei ole totta, että arabit vihaavat jutalaisia henkilökohtaisista, uskonnollisista tai rodullisista syistä. He pitävät meitä - ja aivan oikein, omalta kannaltaan katsoen - länsimaalaisina, muukalaisina, maahanmuuttajina, jotka ovat ottaneet arabimaan itselleen ja muuttaneet sen juutalaisvaltioksi. Meidän pitää varoa syyttämästä murhaajia. Keitä me olemme moittimaan heitä siitä, että he vihaavat meitä, sirtolaisasuttajia, jotka muuttavat juutalaisten kotimaaksi maan, jossa he ovat asuneet sukupolvia.”

Tämän rauhanhenkisen puheen piti Israelin silloinen puolustusministeri Moshe Dayan murhatun ystävänsä hautajaisissa. Häikäilemätön kenraali oli realisti; hän ei väittänyt, että sionistit tulivat tyhjään maahan, mutta varmasti hänen mielestään Euroopassa tapahtuneet juutalaisten vainot oikeuttivat sen, että Israel perustettiin palestiinalaisten maille alkuperäiskansan mielipiteestä piittaamatta. Puheellaan kenraali osoittaa, kuinka tärkeää on, että armeijaa johtaa länsimaiseen kiihkottoman tieteelliseen ajatteluun koulutettu komentaja.

Ei ihme, että Dayanin johtamat sotavoimat vain vähän puheen jälkeen tuhosivat arabiarmeijat perusteellisesti vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.Tässä sodassa ylivoimaisen tekniikan hallitseva länsi jatkoi satoja vuosia kestänyttä arabien nöyryyttämisen perinnettä.

Aina voimasuhteet eivät kuitenkaan ole olleet näin. Ennen koulussa opetettiin, että elleivät frankit olisi vuonna 732 kukistaneet arabeja Poitiers´n taistelussa, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla; islamilainen tekniikka oli vielä silloin paljon edellä eurooppalaista.

Muuten Palestiinan tilannetta tarkasteltaessa kannattaisi muistaa, mitä kirjailija Matti Pulkkinen ammoin esitti. Hänen mukaansa Suomen pitäisi värvätä rauhanturvaamistehtäviin mustalaisnuorukaisia, koska heillä on luontainen kyky ymmärtää verikostoperinteeseen perustuvaa väkivallankierrettä. Toisaalta eivät romanimiehetkään välttämättä saa Lähi-Itään rauhaa aikaiseksi. Rauha laskeutunee alueella vasta sitten, kun kaikilla osapuolilla on kunnolliset joukkotuhoaseet.
Hannu Reime: Israel / Palestiina Kahden kansan luvattu maa
Like 2003, s.283