Karjalan kierros

RAJA RAILONA AUKEE

 Yllä olevassa kuvassa raja railona aukee. Kuva on ilmeisesti täysin luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran loistavasti järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen luovutetulle alueelle.

Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi näin ei ole käynyt. Aita näyttää olevan sähköistetty, joten ainoastaan joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi.

Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo “Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.

Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas.

FORCE MAJEURE


 
Alunperin oli tarkoitus tutustua Pyhäjärven Venäjän puoleisen osan erämaapuoliskoon, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan. Force majeure eli ylivoimainen este -käsite konkretisoitui joukollemme. Muutama kilometri ennen päämäärää täytyi bussimme,jota ei ollut varustettu riittävillä amfibio-ominaisuuksilla, kääntyä takaisin, koska puro oli tukkinut tien. Valokuva paljastaa, että ainakin allekirjoittaneen ilme on riemastunut; mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, kokee siinä suurimman lomaelämyksensä.

Jos Pyhäjärven jylhät kalliorannat jäivät näkemättä, niin Laatokan vastaavat tai otaksuttavasti jopa suuremmat luonnonmuodostumat tulivat tutuiksi Sortavalassa. Venäjällä ei saa rakentaa rannalle ja se on hyvä se.

Paljon mahdollista, että rahapulassa naapuri alkaa vielä myymään suomalaisille Laatokan rantatontteja, mutta epäilen, että palovakuutuksia ei niille mökeille tulla myöntämään. Jostain syystä suomalaisten Venäjän Karjalan uudisrakennuksilla on taipumus syttyä tuleen.

ISOVELI VALVOO



Metsä on ottanut omansa takaisin. Reilussa 60 vuodessa on Ristlahden vireä karjalaiskylä muuttunut sakeaksi metsäksi. Jokunen kivijalka, omenapuu ja ruusupensas kertovat, että ihminen on näitäkin selkosia joskus asuttanut. Arvioni mukaan heti itärajan takana on noin 10.000 neliökilometrin luonnonpuisto, jossa ihminen voi liikkua vain hyvin valvotusti.
Meidän valvontaamme suoritti upseeripartio, jonka kapteenin arvoinen edustaja videokameralla kuvasi käydyt keskustelut. Harvinaisen tunnollinen ihminen. Mieli teki sanoa, että on siinä miehellä virka. Luulisi, etteivät tekopaikkojensa kivijalkoja etsivät mummot ja papat muodosta merkittävää Venäjän valtionvastaista vaaraa. Ja sitä paitsi mummot ja papat hyvinkin mielellään olisivat vaikka kirjallisesti ja avoimesti kertoneet mielipiteensä asioista, jos heille olisi siihen annettu mahdollisuus.

Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Luulisi, että nuorilla riskeillä miehillä olisi ollut tuolla alueella tähdellisempääkin tekemistä, kuin nauhoittaa, kääntää , kirjoittaa puhtaaksi ja tutkia satunnaisen matkailijaryhmän keskusteluja.
Ehkä filmauksen perussyy on vaikkapa se, että nykyhallinto on määrännyt kaikki valtionvastaiset tilaisuudet tarkkailuun ja näin ylläpidetään tietynlaista varovaista kansalaismielipidettä valtakunnassa. Ja kun oppositiojohtajat lisäksi vielä välillä sairastelevat ja kuolevat hämärissä oloissa, ei valtaeliittiä uhkaavaa poliittistaryhmittymää pääse syntymään.

Maantieteelle Venäjä ei mahda mitään ja valtava harvaanasuttu valtio ilman kansalaisyhteiskuntaa toimii edes jollakin tavalla kovan kurin avulla. Iivana Julma valtasi Siperian, vaikka paistoi itse välillä epäiltyjä vastustajiaan suurella paistinpannulla, Pietari Suuri valtasi Venäjälle tien merille, vaikka surmasi ominkäsin epäiltyjä vastustajiaan ja Stalin valtasi puolet Euroopasta, vaikka tapatti 10 - 20 miljoonaa epäiltyä vastustajaansa.

Vanha KGB:n upseeri Putin on ollut vielä hyvin humaani hallitsija, kun asiaa suhteuttaa historiaan. Kun joku rajavartioupseeri kuvaa suomalaiseläkeläisiä Karjalan metsässä ei se kuitenkaan ole kovin huutava ihmisoikeusrikos. Ilmeisesti turistien raja-alueelle päästäminen on vähän arveluttava asia Venäjällä ja meitä saatellut upseeripartio oli päättänyt varmistaa kuvaamisella selustansa. Jos joku isoviskaali nostaa haloon asiasta, voivat he nauhallaan osoittaa, ettei mitään kummempaa päässyt tapahtumaan.

Muuten pitää muistaa, että KGB kaikessa kauheudessaan on tehnyt alkuperäisen luonnon säilyttämisen puolesta merkittäviä tekoja.

MIES JA OMATUNTO SEKÄ HYLSY



Ristlahdessa käytiin jatkosodan alussa viikon ajan taisteluja, joissa meni miestä monta. Muistelen, että jossakin vaiheessa suomalainen pataljoonan komentajakin menetti hermonsa ja antoi raudan lujan käskyn “pelastukoon ken voi”.

Eräs tarkkasilmäinen veteraani löysi kylän metsästä kiväärinhylsyn ja ajattelin, että siinäpä erinomainen matkamuisto. Tunnollisena ihmisenä pyysin venäläismajurilta lupaa sen ottamiseen. Häntä kysymys näytti huvittavan ja mies lupasi kirjoittaa propuskan tapauksen johdosta. Luulin, että vastaus oli huumorileikkiä enkä jäänyt odottelemaan propuskaa, vaan työnsi löytöesineen taskuuni.

Tulomatkasta kerroin aikeistani matkanjohtajalle, joka kertoi, että juuri edellisellä matkalla joku oli jäänyt Venäjän tullissa kiinni samasta asiasta ja koko porukka seisoi rajalla pitkään ja vähemmän hartaasti. Painoin kertomuksen sydämeeni ja jäin pohdiskelemaan asiaa.

Paluumatkalla pysähdyimme Ruskealan kirkonmäellä, jonne eräs suomalainen on omilla rahoillaan rakentamassa uutta entisen kirkon kopiota. Rakennustyömaan yhteydessä on kahvila ja sen pihalla kopissaan rasistinen vartiokoira, joka kuulema räksyttää raivoisasti venäläisille, mutta jättää suomalaiset rauhaan. Kopin vieressä on sähköpylväs ja sen viereiseen kivenkoloon jätin matkamuistoni. Joku minua rohkeampi voi näin antamallani luvalla tuoda sen Suomeen.
Arvioin, että minusta tullimies olisi helposti nähnyt, että jotain vilunkia on tuossa tyypissä ja hän olisi siekailemaatta kaivanut kumihanskansa esille.

HAETANNOOKO MITTÄÄN

Lahdenpohjan kaupungissa lähellä Huuhan asemaa sijaitsee merkittävä matkailunähtävyys. Talo, jossa on erinomaiset portaat, jotka päättyvät seinään. Ovi on jäänyt rakentamatta. On helppo kuvitella, että jonkun Ivanin on ollut vaikea selittää rakennustarkastajalle, että “niin, niin, mutta kun Vasili luki piirustuksia väärin”.

Suomalaiset eivät enää vihaa tai pelkää venäläisiä, mutta ehkäpä jonkinlaista huvittunutta halveksuntaa on sitäkin enemmän. Kieleemme on jopa tullut teonsana “ryssiä”, jolla ilmeisesti tarkoitetaan asioiden pilaamista. Tuon talon nähtyään moni maamies päästelee selkäkeikkanauruja ja väittää venäläisten ryssineen tuonkin rakennusprojektin.

Matkanjohtajan teoria tapauksesta oli, että sikäläiset rakentajat olivat huomanneet hyvät tsuhnien jättämät perustukset ja rakentaneet niille uuden pytingin. Se, ettei ovi sattunut portaiden kohdalle, ei muodostunut ongelmaksi tässä kultturissa. Savossakin olisi asiasta vain todettu, että haetanneeko tuo mittään.


PATSAS

On melkoisen yllättävää, että kuvan ilmiselvä Karl Marxin patsas on vielä pystyssä Sortavalan keskustassa. Sikäli kuvanveistäjä on ottanut huomioon paikalliset erityisolosuhteet, että Parta-Kalle on pantu soittamaan kannelta ja hänen takapakaransa lepäävät karhuntaljalla.


PAIKAT RÄKÖILEE


Yllä olevassa hulppeassa talossa on jo aika tavalla ajanpatinaa. Talon omisti aikoinaan vakavarainen jaakkimalainen pankinjohtaja Fennander. Pytingissä on Fennanderin Veikko-pojan sopinut pyörähdellä vaikka reppuselässä.
Myöhemmin innokas suomalaisuusmies Veikko Fennander suomensi sukunimensä. Hänestä tuli pientalonpoikaisjohtaja Veikko Vennamo. Arviolta noin 500 neliöisen talon ainoan pojan puoluevalinta tuntuu yllättävältä.

Suomalaista satunnaista matkailijaa suivauttaa, että tuollainen upea talo on päästetty noin surkeaan kuntoon, joku sivistymätön maamies väittäisi, että talo on niin sanotusti ryssitty. Mutta minkäs teet, kun Karjalassa väki hupenee ja vanhenee hyvää vauhtia. Sadan vuoden kuluttua koko alue on autio, mikäli nykykehitys jatkuu. Miesten keski-ikä on 54 vuotta, eläkeläiset saavat noin 100 euroa kuussa ja varmasti jokainen, joka vähänkin kynnelle kykenee, muuttaa pois. Ei sellaisessa tilanteessa Vennamon talon räköily paljoa hetkauta.

Joskus vuosia sitten oli tv:ssä ohjelma eräästä Vienenmeren rannikon kalastajakylästä, joka oli vääjäämättä hukkumassa lentohiekkaan. Aktiiviväestö oli lähtenyt leveämmän leivän perään muualle ja ohjelman päähenkilö ja varmaankin kylän ainut selvä ihminen, kuvan kaunis nuori nainen, istuskeli vain meren rannalla auringonlaskua ihailemassa ja haasteli syvällisesti Dostojevskista sen sijaan, että olisi sinnitellyt luudan varressa. Tunnen suurta sielujen sympatiaa häntä kohtaan, niin minäkin tekisin.

KOSTEUSVAURIO

 Kosteusvaurio on suomen kielen kammottavin sana. Lahdenpohjan Huuhanmäen kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran. Saattaa hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa. Nämä rakennukset säilyvät vielä satoja vuosia.

Toisaalta rakennusten kunnossapito on lyöty laimin ja niinpä niitä tutkiessa törmää edellä mainittuun pelottavaan sanaan “kosteusvaurio”. Mutta ei hätiä mitiä, kasarmeja on alettu kunnostaa ja yksi niistä on jo muutettu hotelliksi. Sinne astuessaan satunnainen matkailija yllättyy kerrankin positiivisesti. Ja kunhan eräät puutteet vielä korjataan, niin hotelliluokituksessa tulee olemaan aika monta tähteä. Enpä ole ennen yöpynytkään 64 neliön siistissä huoneessa.
Tosin markkinatalous ei Venäjän Karjalassa toimi vielä hotellialallakaan. Sikäläistä kraanavettä ei uskalla juoda ja kun yritin klo 16 hotellin respasta saada jotain juotavaa, ei huonoa englantiani ymmärretty ja kun paikalle saatiin tulkki, selvisi, että täältä ei saa juotavaa edes rahalla, vaan ravintola aukeaa vasta klo 19.

Sortavalan torilla olivat jo muutamat nuoret pojat opetelleet suomen ja kävivät kauppaa täyttä päätä. Siellä ei enää asiakkaan tarvinnut jahdata kauppiaita, vaan kauppiaat jahtasivat asiakkaita. Toivottavasti joku tuleva liikemies siirtyy hotellibisnekseen