Kiiskin Aaron metot

  
   
          
Nurmen Vili-pässi sairastui ja se piti teurastaa. Yleensä Aaro Kiiskinen kävi
vain sian pesussa (lapsille suunnattu kiertoilmaus porsaan tappamisesta), mutta lampaat hän teurasti. Kun Vilille suoritetun palvelun hintaa kysyttiin, vastasi Aaro miettimättä "3 markkoo 20 penniä". Se on loppuun asti mietitty hinta, josta ei tee mieli ruveta tinkaamaan mihinkään suuntaan.


Muutenkin Aaro oli tarkka mies, ainakin silloin kun hän kertoi jotakin. Harmi,ettei hänen juttujaan saanut nauhalle, mutta onneksi painetusta sanasta löytyyyksi. Oiva Korhonen kertoo kirjassaan "Mansikat, viikarit ja sortovallat" siitä,kuinka Kiiskin Aaro kuvaili metsojen ampumistaan päätalomaisen pikkutarkasti tasan kahden kirjan sivullisen verran. Lainaanpa häpeämättä Oiva-vainaan tekstiä tapauksen loppuhuipentumasta:


"Otin jyvälle mustan. Piukautin. Se rupes räpisköemään. Toeset lähtivät lentoon. Yks män Myllynpiälle päen. Panin panoksen piippuun. Toeset lentivät Kutsetin puolelle. Läksin kojusta. Juoksin ensimmäese saran. Sitte kävelin. Tartun koepiin. Pikkusen vielä heilahti. Tartun toesta koepii. Ei heilahtanu. Katon kelloo. Se ol justiisa kakstoesta minnuuttia yl kuus. Keräsin kuus höyhentä muasta. Laeton ne sammaleen alle. Tarkastin. Vielä yks höyhen löyty. Vein metot kojjuun.

Mittasin matkan. Sitä ol kakskymmentä kaheksa askelta. Ja engänteränmitta piälle, sen isomman luo. Mänin kojjuun. Tartun koepii. Katon elloo. Se ol kuustoesta yl kuus. Läksin kävelemään Harjulle. Otin reiluja samankokoisia askelia. Kojulta Harjun alarapulle ol justiisa 1431 askelta. Siinä ojan kohalla joutu pakosta ottamaan yhen aeka pitkän."


Aaro oli syntynyt muistaaksen 1898 ja hän kuoli 1976. Omaa kotia hänellä ei ollut, vaan mies eleli työmiehenä eri taloissa, aika pitkään ainakin Honkosessa ja Sikasessa. Aarosta ei taida olla valokuvaa, mutta jos sellainen löytyy, niin siitä voi ulkopuolinen tarkkailija huomata, että hän oli ihan Nikita Hrutshevin kaksoisolento.

KOMMENTIT

5 vastausta artikkeliin "Kiiskin Aaron metot"
Martti Rytkönen kirjoittaa:
4. toukokuuta 2007 kello 21.49

Sian pesu
Se oli varma tulevan talven merkki,kun Kiiskin Aaro tuli sian pesulle.Pientä
pakkasta ja maa kohmeessa oli ihanne sää siinä hommassa.
Muuripadassa kiehuvaa vettä valmiina,kun Aaro polkupyörällä polki aamutuimaan
paikalle.Winsesteri nojalleen tikkaita vasten ja tupaan tulokahville.Kivääri kuitenkin kiinnosti niinpaljon,että kieleni liimautui kylmään piippuun pakkasaamuna.Repäisin kieleni irti ja vertahan siitä lähti.
Tyrehdytin lumella verenvuotoa ja menin tupaan muina miehinä,niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. MR

Pesu

Karsinan portti auki ja Aaro suurusämpäri kädessään houkutteli sian perässään pihalle koko ajan sille ystävällisesti puhellen.Winsesterin piippu ohimolle ja possu notkahti kyljelleen. Puukko kaulavaltimolle ja veri laskettiin sitä varten varattuun kattilaan.Verta piti hämmentää sen jäähtymiseen saakka. Possu lavitsalle jossa ensin valutettiin kuumaa vettä sian kylkiä pitkin.Kun hautui vähän aikaa,Aaro tonkaisi repustaan sahan latista itse tehdyn "partakoneen",
jolla veteli sian pinnan sileäksi välillä kuumaa vettä valuttaen.Pian possu oli puhtoinen ja valmiina seuraavia toimenpiteitä varten.


Potkat nivelistä poikki ja possu takasistaan kiikkumaan.Vatsa auki ja sisälmykset pärevasuun.Sydän maksa ja munuaiset talteen ja voi miten hyvää tappaiskeittoa niistä tulikaan. Aaro myöskin suolisti,eli veteli sian suolet tyhjiksi huuhteli ne,joista sitten keitettiin "suopoo". Siinä yleensä lyhyt päivä vierähti ja Aaro leikkasi palkaksi sopivaksi katsomansa palan possun kylkeä ja keuhkot lisäksi,jos talon väki ei niitä halunnut.Roikkui siinä yön yli ja suolattiin sammioon sopivankokoisina paloina.
MR


Aulis Koivistoinen kirjoittaa:

5. toukokuuta 2007 kello 11.19
Hyvä juttu Aarosta. Luulenpa, ettei nykyajan miehistä ole sian tappoon -
itsekin aloin pohtia tuota luettuani kasvisyöjäksi heittäytymistä.
Kärkkäälän kylämaisemaan 60-70-luvulla kuului elimellisenä osana mopoileva Aaro Kiiskinen. Aarolla ei ollut minnekään kiirettä eikä hän tietääkseni koskaan käyttänyt mopon kakkosvaihdetta. Muistelenpa, että hän kerran kaatui ja katkaisi solisluunsa, kun liian alhaisesta tilannenopeudesta johtuen ajoneuvo riistäytyi kuljettajansa hallinnasta ja kaatui.

Tarja Kaarina kirjoittaa:

15. toukokuuta 2007 kello 9.56
muistanpa minäkin sian teurastukset. Kerran sitten kun kinkut oli suolattu,
pääsi joku onneton kaatamaan suolavedet vanhan pihatammen juurelle. Äiti
pelasti tammen laskemalla letkuilla vettä, ties miten paljon -kasteluletkuja
meillä oli kasvihuoneilla metrikaupalla.
TK