Mongoolit

OVATKO MONGOOLIT JA JUUTALAISET ARJALAISIA ÄLYKKÄÄMPIÄ?

Ei ole kovin yllättävää, jos joku on nykyään sitä mieltä, että 70-luvun kasvatus- ja koulutusuudistukset ovat epäonnistuneet. Tai että rikollisten parantaminen ei onnistu millään lällärikonsteilla. Tai että älykkys on periytyvää ja se voidaan luotettavasti mitata jo lapsuudessa ja että se ennustaa hyvin tutkittavan koulutettavuutta tai menestymistä eri ammateissa. Tai että kansat ja rodut ovat erilaisia keskimääräiseltä älykkyydeltään. Yllättävää tosin on, että tätä mieltä on kaksi arvostettua professoria ja että he myös ilmaisevat ajatuksensa kirjallisessa muodossa.Näin ovat kuitenkin Yrjö Ahmavaara ja Tatu Vanhanen tehneet. Ahmavaara julkaisi jo kolme vuotta sitten kirjan “Hyvinvointivaltion tabut - nykykulttuurimme kritiikki” ja tänä syksynä yhdessä Tatu Vanhasen kanssa “Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin”. Molemmat kirjat ovat synnyttäneet keskustelua yleisönosastotasolla ja julkisuuden mielipidejohtajista ainakin Lasse Lehtinen on ottanut kantaa professorien darwinististen mielipiteiden puolesta.

Hyvällä syyllä voi olettaa, että kirjoissa esitettyihin mielipiteisiin tullaan vielä tulevaisuudessa törmäämään, kun poliitikot keskustelevat siitä, mihin suuntaan maatamme pitäisi kehittää. Ajatusten taustalla ovat tietoyhteiskuntaan siirtyminen ja globalisaatio. Kansainvälisen talouden rakenteiden muutokset koventavat kilpailua ja sitä seuraavan tuloerojan kasvun myötä tullaan vielä vaatimaan yhteiskunnassa kovempaa kontrollikoneistoa, eliitin suosimista tavallisen kansan kustannuksella sekä julkisen sektorin sosiaali- ja koulutusmenojen supistamista.

Monia pula-ajan kasvatteja kiehtoo varmasti esimerkiksi kirjojen kannanotto nykyistä koulutusjärjestelmää vastaan. Ahmavaaran mukaan liitu- ja -mustataulu-menetelmä yhdessä kurin ja asiansa hallitsevan opettajan kanssa on oppimistuloksiiltaan selvästi nykysysteemiä parempi ja halvempi. Suuret luokat eivät ole oppimisen este. Vasta-argumenttina voidaan esittää, ettei nykyaikana kova kuri enää onnistu; asiaa hankaloittaa vaikkapa se, ettei lasten pahoinpitelyä enää hyväksytä.

Myöskään Ahmavaaran ja Vanhasen kriminaalipoliittiset linjaukset eivät ole saavuttaneet vastakaikua alan asiantuntijoiden keskuudessa. Tämän hetken virallisena tavoitteena on rikollisuudeksi kutsutun häiriökäyttäytymisen yhteiskunnallisten haittojen minimoiminen ja se näyttää onnistuvan paremmin sosiaalipolitiikkaan panostamalla kuin vankeusrangaistuksia lisäämällä ja vankilaoloja koventamalla, joiden seurauksena saattaa olla vain entistä kovemman rikollisen alakulttuurin syntyminen. Lähes kaikki nuoret tekevät rikoksia ja useimmille saattaa olla parempi, ettei heidän rötöksiään koskaa selvitetä, jolloinka he välttyvät rikollisiksi leimautumiselta.

Älykkyyden perityvyyden ja ympäristön vaikutuksesta siihen on väitelty kohta kaksi sataa vuotta. Ahmavaaran ja Vanhasen mukaan perimän vaikutus on ällistyttävän suuri, mutta monet tutkijat painottavat enemmän ympäristötekijöitä. Ympäristötekijöiden vaikutus näkyy ainakin siinä, että keskimääräinen älykkyystaso nousee hyvää vauhtia ja yllättävää kyllä myös Ahmavaaran kirja korostaa sitä, että hyvän kurin kouluissa lasten älykkyystaso näyttää kohoavan.

Ehkä dramaattisin professorikaksikon kannanotto koskee rotujen ja kansojen älykkyyttä. Heidän mukaansa juutalaiset, japanilaiset, kiinalaiset ja korealaiset ovat eurooppalaisia älykkäämpiä ja heikoimmin kilvassa menestyvät mustat. Juutalaisten terävyyden katsotaan johtuvan siitä, että heidän kulttuurissaan on jo 1700 vuotta korostettu sitä, että oppineet miehet ovat yhteisön johtajia ja heidän velvollisuutensa on ollut siittää paljon lapsia. Päinvastainen kehityshän on ollut katolisissa maissa, joissa papeilta on ainakin teoriassa lisääntyminen kiellettyä. Aasialaisten älykkyyden silloisissa olosuhteissa epäillään johtuvan siitä, että heidän esi-isänsä olivat arktisia metsästäjiä ja olosuhteet olivat niin vaativat, että se myös vaikutti väestön älykkyystasoon, vain fiksuimmat selvisivät. Kuitenkin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että erot kansojen älykkyydessä eivät ole periytyviä, vaan ihmiskunta on geneettisesti niin yhtenäistä, että erot selittyvät ympäristötekijöillä.

Ahmavaaran ja Vanhasen käynnistämästä Yliopistolehden yleisönosastokirjoittelusta saattoi muuten lukea sen, että suomalaiset, kuten muutkin pohjoismaalaiset ovat valkoisen rodun heikkolahjaisimmasta päästä ja että Pohjolan älykkäintä väkeä ovat saamelaiset ja erityisesti kolttasaamelaiset. On kiva, että välillä viimeisetkin tulevat ensimmäisiksi, vaikka eihän älykkyysosamäärä toisaalta ole mikään ihmisarvon mitta ja vaikka älykkäät ihmisethän ne vasta osaavat olla tosi ilkeitä ja muutenkin hankalia tapauksia.

-Yrjö Ahmavaara: Hyvinvointivaltion tabut

Yliopistopaino 1998, 309 s.

-Yrjö Ahmavaara - Tatu Vanhanen: Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin

Gummerus Kirjapaino Oy 2001, 352