NKP:n Suomen osastolla 1954-1989

Harva kirja on saanut Suomen tiedotusvälineissä yhtä tyrmäävää vastaanottoa kuin Vladimir Fjodorovin muistelmateos NKP:n Suomen osastolla 1954-1989. Fjodorov hoiti Suomen asioita Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen NKP:n keskuskomiteassa vuosina 1954-1989 ja toimi Suomessa lähetystöneuvoksena seitsemän vuoden ajan. Hän siis lienee yksi parhaiten Suomen asioista perillä oleista neuvostovirkamiehistä.

Fjodorov on taustaltaan luonnollisesti korkeaa vanhan vallan ajan eliittiä ja hän tarkastelee historiaa ns. pysähtyneisyyden ajan näkökulmasta. Suomalaisille on varmasti hyödyllistä perehtyä myös tähän ajattelutapaan, tiedä vaikka sille vielä on käyttöä. Putin alkaa nimittäin muistuttaa entisten aikojen Neuvostojohtajaa. Hänen seinälläänkin väitetään oleven Stalinin kuva.

Pysähtyneisyyden aika ei ollut Fjodorovin mielestä pysähtyneisyyden aikaa, vaan kansantalous marssi kohinalla kohti uusia saavutuksia. Tosin ongelmiakin oli. Asevarustelu nieli ainakin neljänneksen kansantuotteesta ja ns. tähtien sota-hankkeeseen vastaaminen osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi. Myös kansainvälisten suhteiden hoitaminen maksoi. Esimerkiksi itänaapurimme osti maastamme laivoja kymmenen kertaa kalliimmalla, mitä niiden valmistaminen olisi omilla telakoilla tullut maksamaan. Eihän mikään kansantalous sellaista kestä, varsinkin jos ystävyys myös muiden liittolaisten kanssa oli yhtä kallista.

Fjodorov kauhistelee aivan aiheesta Neuvostoliiton romahdusta ja Venäjän sen jälkeistä kehitystä. Putosihan maan bkt hetkessä lähes puoleen, miesten odotettavissa oleva elinikä laski yli kymmenen vuotta, rikollisuus rehottaa, Pietarissakin tuhannet katulapset asuvat viemäreissä ja esimerkiksi jostain Sortavalan kaupungista näyttää tulleen suomalaisten pedofiilien paratiisi. Tätä kehitystä tulee myös suomalaisten kavahtaa, sillä nöyryytetty suurvalta saattaa olla monella tapaa vaarallinen.

Kirjoittajan mielestä Neuvostoliiton romahduksessa oli kysymys salaliitosta. Pääsyyllinen on Mihail Gorbatsov, USA ja CIA. Toveri Fjodorov lienee jättänyt marxinsa lukematta. Eiköhän parta-Kallen yksi oivallus ollut se, että tässä maailmassa valta ja vauraus siirtyy viimekädessä sille, joka tuottaa tehokkaimmin tavarat ja palvelut. Markkinatalous näyttää nykyään maailman laajuisesti ostavan äänestäjät puolelleen.

Neuvostojärjestelmä rapautui myös sisältäpäin, kun uudet valtaeliitin edustajat eivät enää uskoneet asiaansa ja rauhanajan kasvatteina he olivat luojan kiitos niin lepsuja, että luopuivat niskalaukausten laajamittaisesta käytöstä valtansa legitimoimiseen. Lisäksi varmasti fiksuimmat eliitin edustajat myös ymmärsivät, että alaston kapitalismi tekee heistä todella rikkaita, koska paljon isännätöntä omaisuutta oli jaossa ensiksi ehtiville.

Fjodorovin kirja on hyödyllistä luettavaa, sillä hänhän on melkein oikeassa, vaikka historian tutkimuksessa ei pitäisikään jossitella. Kun elokuussa 1990 tankit tuotiin kaduille pelastamaan vanhaa valtaa, oli ne onneksi tarkoituksella jätetty vaille ammuksia. Jos panssareissa olisivat olleet paukut paikoillaan ja jos joku vaikka henkensä hädässä toiminut varusmies olisi kerrankin ampunut väkijoukkoon, saattaisivat Fjodorovin esittämät mielipiteet hyvinkin olla virallinen totuus myös nyky-Suomessa. Ja tietäisimme myös, että neuvostokansa ja varsinkin sen lapset rakastavat voittamatonta puna-armeijaa.

Vladimir Fjodorov: NKP:n Suomen osastolla 1954-1989

Suomentanut Kari Klemelä

Otava 2001: 334 s.