Paikkojen nimistä

Suonenjoen Kärkkäälän kylän Putinanmäen nimeä olen ihmetellyt. Muistan kuulleeni jutun, jonka mukaan nimi tulee siitä, että Ison Vihan aikaan kyläläiset olisivat olleet siellä piilossa ja kuunnelleet venäläisten putisemista. Ihan hyvä tarina, mutta erään murresanakirjan mukaan putina on länsisuomalainen nimitys pyöreäpohjaiselle puuastialle. Voi olla, että kummallisen nimen ovat antaneet hämäläiset eränkävijät, joiden pyyntimaita Sisä-Savo muinoin oli.

 

Kuopiolainen "isokeisari" professori Lampen, joka oli maamme ensimmäinen matkakirjailija, kertoo eräässä 20-luvulla ilmestyneessä kirjassaan, että hänen vaarinsa oli poikasena tavannut vanhan miehen Hämeen Kärkölässä , joka oli kysellyt uteliaana, että vieläkö siellä Nilakassa on niitä tosi keltamahaisia lahnoja. Lampenin kertomuksesta voi päätellä , että hämäläiset erämiehet kiertelivät Sisä-Savossa ehkä vielä 1700-luvun lopulla. Kerrotaan, että savolaiset uudisasukkaat olivat törmänneet eräällä järvellä hämäläisiin kalamiehiin, jotka olivat vakuuttaneet, että "menkää pois, tänne ei enää mahlu. Tähän lupsakka savolainen oli sutkaissut, että "kyllä myö mahlutaan, kunhan teijät ensin tapetaan".

 

Putinan lähellä on lampi nimeltään Moskula. Moskula tarkoittaa jossakin murteessa vaijerin päässä olevaa rautamötikkää, jollaista käytetään lyömäaseena. Moskulakin voi olla hämäläisten nimeämä. Vanhassa kartassa Moskulan nimeksi väitetään myös Melkulan lampi. Sen sijaan Pasko-Petäinen kuullostaa jotenkin tutulta ja järven luonnetta kuvaavalta, mutta eräs Turun mies oli sitä mieltä, että pasko saattaa tarkoittaa myös kuikkaa jossain päin Suomea. Kakkisen järvi, joka vaikuttaa jotenkin Pasko-Petäisen kaltaiselta, on saanut nimensä Kakkisten suvulta; kakkinen muuten tarkoittaa haltiaa. Kakkisen järven ympärillä olevalla salolla on mitätön suolampi, jonka kartassa väitetään olevan Vattulampi. Vattujen kanssa lammella ei ole mitään tekemistä, sillä eiväthänän vatut suolla kasva - selityksen merkilliseen nimeen antaa se, että vanhoissa kartoissa puturan väitettiin olevan nimeltään Hävytön lampi.

 

Mutta mitäpä tarkoittavatkaan nimet vaikka Tollanpuro, Ilottu tai Kartiska, jollaiset paikat myös löytyvät kotikulmilta.

7 vastausta artikkeliin "Paikkojen nimistä"

Tarja Kaarina kirjoittaa:
21. maaliskuuta 2007 kello 16.39

Menee vähän sivuun aiheesta, mutta eikös tuo "isokeisari" ollut aikoinaan Sysmän Suopellossa kirjoittamassa, nykyisen Suviravintolan yläkerrassa? Saan luultavasti tarkistettua tiedon, kun kohtapuolin alan kirjojani pakata.

Tarja Kaarina kirjoittaa:
21. maaliskuuta 2007 kello 16.44

Muistanet heinolalaisen lehtori (el.) Matti Malinin,jonka harrastuksia paikannimet ovat; lieneekö tutkinut teillä päin!

aulis koivistoinen kirjoittaa:
22. maaliskuuta 2007 kello 8.08

Isokeisari Ernst Lampen toimi Helsingin Yliopiston ruotsinkielen professorina, vaikka oli syntyjään kuopiolainen ja oli varmaan sen verran vireä, että saattoi hyvinkin pistäytyä myös Sysmässä.

Muuten tiistain oli Kuopiossa arkkipiispan vieraan BO Carpelan, joka pelästyi ihmispaljoutta. Yleensä häntä on kuulemassa 3 ihmistä, kaupungintalon juhlasalissa oli 350 henkeä. Carpelanin mukaan joskus muinoin Tampereella hänellä on ollut samanlainen yleisömenestys.

Ja oli hauska tapahtuma, jossa kyseltiin paljon. Carpelanin innoittamana hankin itselleni jazz-musiikin klassikot levyn, koska Carpelan ´tykkää svingistä.

Iso-pekka kirjoittaa:
1. huhtikuuta 2007 kello 6.57

Paikan nimistä Kärkkäälässä. Luin jostakin lähteestä että
Kipinä nimi tuli Paavo Ruotsalaisen vierailusta Suonenjolle,
hän kävi kyseisessä talossa ,voimakas körttiläisyys aalto
eli Kipinä lähti Kärkkäälässä liikkeelle. Olen kuullut että
Petäisen järvessä oleva Lapsilahti olisi saanut nimensä
sinne hukkuneesta lapsesta. mistä Rokkalahti on saanut nimensä?

Aulis Koivistoinen kirjoittaa:
1. huhtikuuta 2007 kello 18.36

Olipa hyvä kommentti. Kipinän-nimen olen aina ajatellut tulleen tulipalosta, koska vieläkin tienvarressa näkyy palaneen talon rauniot ja kuvittelin Kipinä-nimen juontuvan siitä tapauksesta.

Itse olen kuullut Lapsilahti-nimen syntyneen siitä, että lapsi olisi tukehtunut kalanruotoon ja haudattu siihen rantaa. Mutta kyllähän tuo hukkumistapaus tuntuu uskottavammalta.

Iso-pekka kirjoittaa:
3. huhtikuuta 2007 kello 4.33

Muistatko muuten missä oli Kustaavan lato,se
meitä penskana kiehtoi. Siihenkin liittyy oma
tarinansa. Samoin Hotula sinne liittyy monta tarinaa
Paskon-mylly sen oli minun ukkini vanhan- Pekan
omistuksessa ennen kun osti tämän Purola-nimisen
tilan. Toivotaan Sulolle voimia kestää Helmin pois meno
sitten kun siitä selvitään pannaan sotajutut purkkiin.
Ne koskettaan monta Kärkkääläläistä , samoin savotta
jutut Hakmannin salolla jossa oli melkein kaikki kylän
miehet.Monen nimistä hevosta oli kylällä jokaisella
sama yleisnimi kun metsässä kuunteli "perkele" paitsi
Leolla "saatana" kun hän sorakielenä kierti r-kirjaimen.

aulis koivistoinen kirjoittaa:
3. huhtikuuta 2007 kello 7.00

Otan osaa Helmin tapaukseen.

Muuten enpä tiedäkään Kustaavan lato-asiaa. Hotula-nimi varmaankin tulee sanasta hotu, joka tarkoittaa tilaa. Maa-Jussi Rossin äiti, sukuaan Korhosia taisi olla Hotulan tyttöjä.

 

Kiviset pellot

Tutkimusten mukaan maailman hoikimmat miehet löytyvät Kiinan Sanghaista ja Ruotsin Göteborgista. Luulen, että lievästi sanottuna maailman voimakasrakenteisimmat miehet löytyvät Suonenjoen kaupungista. Olin äsken pilkillä Moskulanlammella ja törmäsin siellä vuosien jälkeen Jussilan Mattiin eli maanviljelijä Matti Kauppiseen ja ihmettelin, miten hoikkana hän on jaksanut pysyä ja epäilin, että nyt on löytynyt suomalaisen kestävyysjuoksun pelastaja. Matti kertoi painavansa 124 kilogrammaa, mutta Savossa ihmiskäsitykseni on niin muuttunut, että sen painoinen mies vaikuttaa riisitautiselta.

 

Matti tiesi kertoa, että ensimmäinen Kärkkäinen, josta Kärkkäälän kylä on saanut nimensä, asusteli Jussilan ja Kallelan välissä ja että Matin isä oli ollut poikasena purkamassa talon kivijalkaa. Luulen Kärkkäisen rakentaneen asumuksensa 1600 -luvun alkupuolella.

 

 

Hiihdin seuraavaksi Vehmaan järvelle ja siellä törmäsin kaukaiseen sukulaiseeni professori Pekka Koivistoiseen, joka on samojen metsärosvojen jälkeläinen kuin itsekin. Pekka on kerännyt tietoa suvustani ja myös Kärkkälän kylästä. Hän epäili, että Jussilan lähellä asunut Kärkkäinen ei ehkä sittenkään ollut ensimmäistä Kärkkäispolvea. Tilojen rekisteritunnuksista voisi päätellä, että tila "Kärkkälä 1." on sittenkin Kärkkäisten kantatila.

 

Professori Koivistoinen oli Lapissa törmännyt saamelaisten nimeämään paikkaan, jonka nimi kuullosti suomalaisen korvaan "Kärkkäälältä" ja tarkoitti saameksi kivistä paikkaa. Ja sellainenhan se Savonkin Kärkkäälä on, joten hän epäili, että kylämme nimi saattaa olla muinaisten lappalaisten antama. Ehkäpä sukunimi Kärkkäinen onkin saanut nimensä asuinpaikan perusteella. Kovasti hyvä ja mielenkiintoinen teoria.

 

Kärkkäälän mansikkapellot lienevät maailman kivisimmät ja teatterinero Jouko Turkka, joka tietää kaiken eikä edes yritä sitä peitellä, on väittänyt, että siellä missä on kivisimmät pellot, on myös paras huumori. Ainakin Savossa ja Skotlannissa kiviä riittää.

 

Professori Pekka Koivistoinen myös epäili, että järvi Vehmaa, kuten myös sen rannalla oleva samanniminen talo, ovat saanet ehkä nimensä Juvalla olevan Vehmaan kartanon mukaan. Vehmaan Grotenfeltithän muinoin omistivat suuren osan Savosta. Nykyään Vehmaan kartanossa sijaitsee Butiken på landet-myymälä, jossa kerrotaan myytävän hyviä ja laadukkaita työvaatteita. Itsekin siellä kävin, mutta enpä löytänyt kohtuuhintaisia sarkalyyssejä enkä kumiteräsaappaita. Enemmänkin tuotevalikoima viittasi sinne Skotlannin kivisten maiden lordeihin yms yläluokkaisiin ihmisiin.

3 vastausta artikkeliin "Kiviset pellot"

Iso-pekka kirjoittaa:
1. huhtikuuta 2007 kello 9.34

Oikeassa olet jos huumorit ei ole kohdallaan
näitä kivisiä peltoja ei olisi jaksanut viljellä.
esim. aikanaan kerättiin meidänkin pelloilta
kiviä hevosella myöhemmin traktorilla kaiket kesät isä uskotteli että kun
kerätään niin vähenevät, oli sitten vastenmielistä
hommaa! Ostettiin Biplian Pekan
kanssa Renki kivipoimuri yhdeltä 60a lohkolta
keräsin kerta poimulla 11 peräkärryllistä ,semmonen
iso telipyörillä oleva tuhtikärry. Seuraavalla kerralla
kun karhitsin 8 kärryllistä kivikoko pesäpallosta-
jalkapalloon nyt minulle on selvinnyt Kärkkäälästä
eivät lopu kivet milloinkaan!

Aulis <http://koivistoinen.net> kirjoittaa:
1. huhtikuuta 2007 kello 18.40

Muuten veli Iso-Pekka, mitenkäs on, ehtisikös se maisterityttäresi keräämään Sulo Kauppisen sotajutut nauhalle, voitaisiin julkaista ne vaikka netissä. Sulo lienee viimeinen mies, joka muistaa ne ajat.

AK

Iso-pekka kirjoittaa:
2. huhtikuuta 2007 kello 17.17

Palataan aiheeseen vähän myöhemmin
kunhan saadaan, Äet-Helmi haudan lepoon.

 

 

 

Lisää nimistä

Iso-Pekan kanssa olemme kommenttipalstalla vaihtaneet mielipiteitä Kärkkäälän kylän paikannimistä. Kipinä ja Lapsilahti arvoitukset on ratkaistu, mutta esimerkiksi Rokkalahti on vielä mysteeri; ehkäpä sen rannalla on ammoin viljelty hernettä.

 

Eräät kylän nimet ovat vielä tutkimustyön työn alla, tosin ratkaisu ei ole kaukana. Palkeena tunnettu Kaken ja Taimin entinen asuinpaikka on viralliselta nimeltään Palehonka ja se tarkoittaa salaman pirstomaa petäjää - ilmeisesti paikalla on joskus ollut tällä tavalla invalidisoitunut puu.

 

Omaa kotipaikkaani kutsutaan Kostinmökiksi, virallinen nimi on Ahola. Kost on ollut sukupolvien ajan Ruotsin armeijan antama ruotsinkielinen sotilasnimi tälle Koivistoisten sukuhaaralle ja periytyy 250 vuoden takaa, mutta vielä vaarini oli ajatellut lyhentää kohtuuttoman pitkän sukunimensä Kostiksi. Kost tarkoittaa ruokaa ja ehkäpä Mikko Koivistoinen kuusi sukupolvea sitten saapui huomattavin muonavaroin varustettuna armeijan rulliin.

 

Seudulla on muitakin ruotsalaisperäisiä nimiä, jotka ehkä periytyvät sotilasnimistä. Isäni pikkuserkun edesmenneen ravivalmentaja Evert Ryytterin (suomeksi ratsumies) esi-isä lienee ollut hevosvalmentajana jo suurvalta Ruotsin armeijassa ja ehkäpä Pomell-nimikin periytyy sotatantereilta. Kröger-nimi lienee saksalaisen merimiehen peruja, sillä sota-ajan saksalaisessa elokuvassa Kultainen kaupunki sanotaan, että kaikki Krögerit ovat merimiehiä.

 

Pönkä-talon virallinen nimi taitaa olla rovastila ja sen nimi periytynee piispan tarkastuskäyntien ajalta, jolloin rovasti majoittui tähän taloon ja piispa Piispalan taloon, josta on myös korkea Piispalanmäki saanut nimensä. Pönkä muuten Veikko Matilaisen kertoman mukaan tarkoittaa porstuatonta mökkiä.

 

Kärkkäälä on perinteistä körttiläisaluetta ja Iso-Pekka kertoi Ukko-Paavon herätysliikkeen antaneen nimensä Kipinä-talolle. Pipliakangas, jossa omakin mummoni on syntynyt, on kuulema saanut nimensä siitä, että raamattu eli biplia on ollut osana kauppahintaa tilaa ostettaessa kauan kauan sitten.

12 vastausta artikkeliin "Lisää nimistä"

Jouko Markkanen kirjoittaa:
19. huhtikuuta 2007 kello 16.23

En tiedä Pöngän talon Rovastila nimestä, mutta meidän talo on kyllä nimeltään Rovastila ja on Piispa nimisen talon alapuolella Piispalanmäen kylässä.

Jouko kirjoittaa:
19. huhtikuuta 2007 kello 16.38

Muuten viittaus nimen muodostuksesta on kyllä täälläkin ollut yhtenä versiona, kolmas kinnteitö Piispalanmäen kylää on Lukkarila ja se on Karsikonmäen tuntumassa lähellä Karttulantietä.

Jouko kirjoittaa:
20. huhtikuuta 2007 kello 12.46

Suonenjoen historiakirjassa (v.1993) mainitaan v.1664 olleen Kärkäälässä 2 taloa Petäisen taipaleessa ja Yletynmäessä ja Piispalamäessä 1 talo Juhana Markkasella (s.52), oli noussut suurtalonpojaksi (s.68). Ei mitään tekemistä meidän nykysuvun kanssa, isoisä osti talon v.1935.
Kirjassa Kärkkäälä mainitaan parillakymmenellä sivulla ja Koivistoisiakin näkyy sisllysluettelon mukaan olevan kymmenkunta.

Aulis <http://koivistoinen.net> kirjoittaa:
22. huhtikuuta 2007 kello 18.05

Hyvä Jouko! Taas olen ollut väärässä. Olisin voinut vaikka vannoa kaksi sormea vaikka missä, että Matilaisten talo on Rovastila ja Markkasten talo Piispala. Kenenkäs talo on sitten Piispa ja ketkäs siellä Lukkarilassa asuu.

Muuten muistelen Suonenjoen historian kirjasta, että Markkaset olisivat alunperin Kolehmaisia ja sukulaismiehiä ollaan, koska äitini puolelta olen Könösiä ja jostain luin, että jäykkäliikkeisiä, könöttämällä köpsähteleviä Kolehmaisia alettiin kutsua Könösiksi.

Jouko kirjoittaa:
23. huhtikuuta 2007 kello 14.51

Antti Jalkanenhan se Piispassa assuu Kipinän Pirjon kanssa, toinen pää taloa oli Rytkösillä, mutta nyt se on pudonnut sissään ja ollaan purkamassa pois.
Lukkarilan asukkaista ei minulla ole tietoa, on sen verran kaukana, liekö nykyisin Metlan käytössä Kervilänmäellä.

Aulis Koivistoinen kirjoittaa:
23. huhtikuuta 2007 kello 19.11

Kiitos Jouko! Opinpa jälleen uutta. Törmäsinpä siihen Piispan talon toiseen osakkaaseen, eli huonekaluliikkeen pitäjään Rytköseen (Marttikos hän on?) ja pyysin, että julkaisisi isänsä Kallen hienot kronikat vaikka tässä blogissa, jos ei parempaa foorumia keksi.

Muuten sinä varmaankin osaisit kertoa Kärkkäälän maamiesseuran historiasta, onhan tuollaisen maamiesseuran talon rakentaminen melkoinen toimeliaisuuden osoitus. Ja eikös se Korkeaharjunkin talo ollut maamieseuran.

Sen liepeillä on kulemma monet hiihtokilpailut käyty, oteltu lentopallossa mm. Kärkkäälä vastaan Pirttiselän Pyrintö ja olen tiettävästi nähnyt siellä v-59 ensimmäisen elokuvani "Nuori mylläri", jota en tosin itse muista, mutta Huonekalu-Rytkönen kehui sen olleen hyvän kuvan ja se taisi olla vieläpä ensimmäinen suomalainen värillinen elokuva.

Rytkönen muisteli myös keränneensä pulloja ko. talon ympäriltä, joten se on ollut sen ajan monitoimitalo.

Jouko kirjoittaa:
25. huhtikuuta 2007 kello 20.01

Korkeaharju oli aikanaan Maalaisliiton talo ja kun sitten Männikkö rakennettiin, niin sen hirret lahjoitettiin siihen. Pöngän Veikko ja Harjun Heikki, Korholan Pantti ja Kauppisen Sulo voisivat muistaa sitä aikaa ja taustoja paremmin.
Minulla on kyllä Maamiesseuran kaikki pöytäkirjat ja muutakin materiaalia, jos joku kokoaisi siitä jotakin historiaa talteen.
Männikössä on myös materiaalia Sonniosuuskunnan vaiheilta, jos jotakuta kiinnostaa.

aulis koivistoinen kirjoittaa:
26. huhtikuuta 2007 kello 7.04

Tuon sonniosuuskunnan toiminta pitäisi ilman muuta elvyttää, ainakin pikkujouluja Kärkkäälän sonniosuuskunta voisi alkaa järjestää.

Martti Rytkönen kirjoittaa:
4. toukokuuta 2007 kello 15.45

Isäni Kalle Rytkönen on esittänut kronikkansa "Oman kurkihirren alla"
Korkeaharjun talon avajaisjuhlassa.
Liekö Joukolla talon papereiden joukossa ko esitelmä tallessa?
50-luvun puolenvälin paikkeilla pidettiin talolla kansakoulua syys-lukukauden ajan,varsinaisen koulun ollessa remontissa.
50-luvun loppupuolella talo purettiin ja siirrettiin nykyiselle paikalleen.
Sitä rakennettiin talkoilla useamman vuoden ajan,ja komea talohan siihen valmistuikin.
MR

O

Martti Rytkönen kirjoittaa:
4. toukokuuta 2007 kello 15.57

Marttila
Vastapäätä Korkeaharjun taloa,maantieltä erkani metsäpolku,josta oikaistiin joskus koulumatkalla Marttilan pihan poikki koululle.
Isännän nimi oli Martti.
Niinpä harjoiteltiin R-kirjainta lorulla; "Marttilan Martin tervaiset rukkaset roikkuvat tervatynnörin reunalla".
Tätä toistettiin monta kertaa peräkkäin,kunnes kieli meni solmuun.
MR

Martti Rytkönen kirjoittaa:
4. toukokuuta 2007 kello 16.16

Koulumatka
Kotoa oli koululle matkaa noin 3-km.Matka taitettiin jalkaisin, p-pyörällä ja talvella tietenkin suksilla,joskus potkurilla.
Silloin tällöin oikaistiin Korholan pihan lävitse (Putinan kautta tuli usemman sadanmetrin kierros).
Kerran sattui,että Ukonpellon Arvin p-pyörästä putosi ketjut vauhdissa Korholan pihan jälkeen ja t-risteyshän oli pian vastassa.
Arvi pyörineen ojaan vauhdissa ja pyörän puu vanteet meni päreiksi.
Arvi puisteli pölyt pusakastaan ja jalkapatikassa loppumatka koululle.
MR

Martti Rytkönen kirjoittaa:
4. toukokuuta 2007 kello 16.30

Koulumatka
Korholan pellolla oleili pikkupojan silmin katsottuna pelottavan suuri otus;
nimittäin kylän yhteinen Ilpo sonni.
Sillä oli tuhti nenärengas(nykyisin nuorilla tytöillä sellainen)ja ketjun puolessa välissä parimetrinen propsipölkky,varmaankin jonkinlaisena jarruna,ettei pääse liikaa törmäilemään.
Vaalea otsakarva oli mustunut sen puskiessa turpeita lisäten sonnin pelottavaa vaikutusta.
Sen kohdalla lisättiin vauhtia ja seurattiin tarkkaan,ettei vaan pääse irti ja lähde perään.
MR