Blogi

Jouko Konttinen kertoo isästään Juho Konttisesta / 3.osa

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 05.03.2018 18:53

Blogi >>

Arkangelista palattuaan isälläni alkoi toisenlainen selviytymistaistelu. Henkisesti varmasti raskaita aikoja selvitä vankeudessa kokemistaan kauheuksista. Kodittoman miehen piti selvitä elämässä eteen päin. Isäni piti tarkkaa kirjaa kaikista reissuistaan ja töistä. Oli sellaisia mustakantisia vihkoja ja tarkat kirjaukset. Pahaksi onneksi minä pikkupoikana tuhosin ne vihot aika tarkkaan. Piirtelin ja silppusin sivuja. Muistikirjoista ei ole enää kuin yksi jäljellä ja sekin huonossa kunnossa.

 

Tyypillinen vuosi -20-luvulla oli kuitenkin sellainen, että teki talvet propsia ja tukkeja milloin missäkin päin Pohjois-Suomea. Keväällä hiihti Kemijoen latvoille tukinuittoon. Sieltä häntien mukana alas Kemijokisuulle asti. Kertoi toimineensa monena kesänä laturina. Poksautteli pahempia sumia hajalle ja myös uittoa hankaloittavia kiviä koskista pois. Kalastamaan ei joutanut, mutta kertoi hommanneensa monet lohisopan tarpeet dynamiitilla.

 

Kemijoessa oli siihen aikaan runsaasti lohta. Kesäksi Limingan niityille heinätöihin. Kaikenlaisia muitakin töitä teki matkan varrella ja oli mm. Kemihaarassa rakennustyömaalla töissä. Siellä oli tökännyt lapiolla voimakaapeliin. Seurauksen hetkellinen tajunnan menetys ja sairaalareissu. tapahtumavuosi oli 1921. pahempia vammoja ei kuitenkaan jäänyt, jos sellaiseksi ei lasketa lievää sydämen rytmihäiriötä.

 

Lääkäri oli ennustanut, että korkeintaan on elinaikaa 10 vuotta. Isäni jaksoi aina muistella, kun tuli ykköseen loppuva vuosi täyteen, että taas tuli yksi kymppi täyteen. Vuonna 1961 muisti mainita, että 40 vuotta on eletty, vaikka piti elää korkeintaan 10 vuotta. Ei pitäneet sen ajan lääkäreiden ennustukset välttämättä paikkaansa.

 

1920-luvulle sattui myös se talvi, jolloin isäni oli Ollin mökillä kortteeria. Kirjassa "Kakkisen Olli" isäni mainitaan mm. Ollin poekana. -20-luvun viimeisinä vuosina tapasi Oulussa neitosen ja alkoi riiuureissut. Käytin isääni Oulussa v. 1975. Palattiin takaisin Suonenjoelle ja Piippolan kohdalla rupesi kertomaan käyneensä 3 kertaa Suonenjoelta käsin hiihtämällä Oulussa äitiäni helssaamassa.

 

Kolmena yönä oli joutunut yöpymään matkan varrella taloissa mennen tullen. Laskeskelin, että viidessä päivässä on selvinnyt perille. Monikohan tämän päivän sulhasmies jaksaisi lähteä treffeille noin pitkän matkan päähän suksipelillä ja kun ei yksi kerta riittänyt? Suhde menikin vakavaksi ja poikamiehen päivät päättyivät 1930.


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi