Blogi

Jouko Konttinen kertoo isästään Juho Konttisesta / 5.osa

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 11.03.2018 20:01

Blogi >>

Tutkittiin emännän kanssa eilen illalla isäni jäämistössä ollut mustakantista päiväkirjaa. Siellä oli merkintöjä vuodelta 1900 lähtien. Isäni oli ollut lukuisissa paikoissa huutolaisena 10 vuotiaasta lähtien. Omissa suullisissa kertomuksissaan mainitsi vain Tokkee-nimisen talon. Selvisi myös, että oli ollut Olli Koivistoisella toistakymmentä kertaa kortteeria -20-luvulla. Viimeisin merkintä oli vuodelta 1928. Monet kerrat oli ollut metsätöissä lähimetsissä, olihan Ollin mökki kolmen valtakunnan rajalla. Sitten oli sellaisia lyhyitä aikoja, jolloin oli tehnyt Ollin talouteen kuuluvia töitä aina kaivonpuhdistuksesta lähtien.

 

En ymmärrä, miksi Kauko Vainio mainitsee vain yhden talven savottareissun? Myös sekin, että olisi ajanut isän pois, niin kuin teki kaikille savottalaisille. Ollin mökin omistussuhde on myös vähän epäselvä. Isäni kutsuu mökkiä Ollin torpaksi. Viittaisi siihen, että metsäyhtiöt omistivat torpan ja Olli toimi eräänlaisena metsänvartijana. Onhan siihen vakanssiin varmaan kuulunut myös velvollisuuksia, eli kuului majoittaa jätkiä savotoiden aikaan. Ymmärtäisin asian niin, että kun savotat loppuivat talven päätyttyä, niin eiköhän ne jätkät lähteneet katsomaan muita työmaita. 

 

Saksan vankeusajastaan mainitsee lyhyesti vain sen, että pääsi vapauteen. Suullisesti kertoi kuitenkin monta kertaa ensimmäisen epäonnistuneen pakoreissunsa ja sitten se onnistuneen. Sen muistan hyvin, että ei kovin paljoa puhunut karmeimmista kokemuksistaan, mutta sen vähän mitä puhui, niin kertomus oli aina sama. Olen havainnut sellaista, että jos jonkun henkilön jutut muuttuvat samasta aiheesta jatkuvasti, niin yleensä ne ovat satuja.

 

Isälläni oli sellainen piirre, että salasi valtavasti kipeitä asioita, vaikka muuten oli varsinainen puhekone. Sen aavistan, että ei Olli ollut mikään helppo tapaus. Sen puolestaan tiedän tarkkaan, että isäni ei myöskään ollut pehmoukko. Lyhyesti jos kuvaisin, niin oli saatanan kova jätkä.

 

Olihan hänellä myös pehmeä puoli. Vedet kierivät silmistä, kun muisteli jotain herkkää tapausta. Viime kesänä kävin tapaamassa Suonenjoen veljeskodissa asuvaa 94-vuotiasta entistä naapurin rouvaa. Rouva kuvasi isääni sanomalla, että siinä oli erittäin älykäs, mutta samalla kovaluontoinen mies. Kuvasi minusta lyhykäisyydessään isääni täysin. Äly oli synnynnäistä ja kovuus nähtävästi elämänkokemuksista saatuja rasitteita.

 

Kauko Vainiosta minulle jäi sellainen kuva, että suhtautui isääni jotenkin penseästi. Eihän hän isääni tuntenut sen tarkemmin, mutta oliko Kaukolle syötetty jotain negatiivista? Olihan isälläni varmaan vihamiehiä riittävästi. Oli ylpeä itsetietoinen salon ukko. Ei kumarrellut rikkaita, eikä köyhiä. 

 


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi