Blogi

Loikkaennätykset

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 14.06.2017 16:58

Blogi >>

En ole varma, jaksanko lähteä kohta alkavaan Kupsin peliin, koska maamme jalkapallokentillä tapahtuu paljon vähemmän kuin maamme eduskunnassa, jossa näytellään tälläkin hetkellä suurta draamaa. Kaikenlaista faktaa ja fiktiota lentelee Persujen ympärillä ja olen yrittänyt suorittaa jonkinlaista nykyaikana muotiin tullutta faktojen tarkastusta.

 

Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että Persujen puoluekokouksessa ei tehty epäsopivia kädennostoja, vaikka niin yleisesti uskotaan; ainakaan kuvaa epäsopivasta kädennostosta ei löydy. Siltäkin vaikuttaa, että molemmat taistelevat ryhmät ovat mielipiteiltään ja arvoiltaan ihan samaa porukkaa, vaikka osapuolet syyttelevät toisiaan selkärangattomiksi ja ihmisarvoa halveksiviksi. Näin ollen puoluehajaannuksen perussyy on jossain muualla kuin mielipiteissä.

 

Ja luulenpa yön yli nukuttuani ymmärtäväni, mikä Persujen  puoliintumisen aiheutti. Elikkä jos Timo Soini olisi saanut mukinoitta jatkaa ulkoministerinä, puolue ei olisi hajonnut. Nyt Soinia nöyryytettiin uhkaamalla viedä häneltä mukava ulkoministerin virka ja Soini ratkaisi asian hajottamalla vaivalla synnyttämänsä puolueen ja jatkamalla ministerinä. Vielä vähän aikaa sitten, mies vakuutti tv:n uutislähetyksessä uhmakkaasti vielä lasten katseluaikaan, etteivät persut myy persettään. Ettei vain nyt tullut niin tehtyä.

 

Nähtäväksi jää, onko loikkakisa jo lopussa. Nimittäin SMP:lle, joka mainosti muistaakseni itseään iskulauseella "neljä kirjainta joihin voi luottaa",  kävi myös niin, että senkin eduskuntaryhmä hajosi perusteellisesti iloisella 70-luvulla, ja siinä tapauksessa kävi  niin, että Kike Elomaan isä Arvo Sainio loikkasi SMP:stä SKYP:iin, sitten SKYP:istä takaisin SMP:n ja siunatuksi lopuksi vielä SMP:stä takaisin SKYP:iin.

 

Tosin paremmaksi pani Heinolan kuohuvassa kunnallispolitiikassa kansantaiteilija Eero Aven, joka valittiin valtuustoon ensiksi SMP:n riveissä, siitä hän loikkasi Keskustaan, sitten SDP:n, sen jälkeen Perussuomalaisiin ja siunatuksi lopuksi vielä omaan sitoutumattomaan valtuustoryhmäänsä. Hän oli siis neliloikkaaja, joka ei lopullista poliittista kotiaan yrityksistään huolimatta löytänyt. 


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi