Blogi

Mitalitoiveet valuvat hiekkaan

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 06.06.2018 18:15

Blogi >>

Kyllä ei hyvältä näytä maamme yleisurheilun tila. Tulevien Berliinin EM-kisojen mitalitoiveet taisivat mennä Tero Pitkämäen polven myötä. Vaikea uskoa, että maamme muut mitalitoivot, eli  lupaava suomalainen 400 metrin miesaitajuoksija pystyy parantamaan kolme sekuntia aikaansa tai lupaava naisseiväshyppääjä puolimetriä tulostaan eilisestä ensi elokuuhun mennessä, kuten menestyminen EM-tasolla edellyttäisi.

 

Sen sijaan ulkomaalaiset ovat jo nyt hirveässä kunnossa. Varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa ulkomaalaisten tulostaso on ällistyttävä, vaikka rankka voimahankintakausi on juuri päättynyt ja herkistely huippukuntoon on vasta alkamassa. 90 metrin keihäsmiehiä on Euroopassa jo viisi  ja epäilen 100 metriä rikkoontuvan monen miehen voimin sitten elokuulla, jonne paras kunto on tähdätty.

 

En näe muuta ratkaisua maamme yleisurheilun kriisiin kuin sen, että tällä hetkellä vielä vapaana oleva entinen hiihtovalmentaja K-P Kyrö palkataan treenaamaan maamme parhaita yleisurheilijoita. Muuten saattaa toteutua Vuoden 1966 Budabestin EM-kisojen painajainen, jonka muistan kristallin kirkkaasti. 

 

Erityisesti jännitin sitä, että tavoittavatko kympillä kaikki ulkomaalaiset kanssakilpailijat Mikko Ala-Leppilammen kierroksella. Eivät tavoittaneet, koska Mikko Vilkastus onneksi ymmärsi keskeyttää.  Viimeisenä lajina ja samalla maamme viimeisenä mitalitoiveena oli miesten keihäs. Senkin muistan kristallin kirkkaasti, kuinka Tiilikais-Pekka purskahti lopuksi itkuun ja muistutti suomalaisia siitä, että kansallamme on ollut muitakin vaikeita aikoja, mm Talvisota.

 

Budabestin tapahtumien jälkeen suomalaiset ymmärsivät hakea valmennusoppia ulkomailta eikä mennyt montaa vuotta, kun Suomi voitti yleisurheilumaaottelussa sen ajan supervallan Neuvostoliiton sen kotikentällä. Maaottelun jälkeen poikamme jaksoivat hajottaa Sotsin hotellin tuhansiksi päreiksi. 

 

Siihen aikaan urheilijamme uhkuivat kovaa kuntoa ja taistelutahtoa eivätkä olleet sellaisia aneemisia nahjuksia kuten nykyään. Virenkin voitti Montrealissa kaksi kultaa ja oli voittaa päivän 5000 metrin kisan jälkeen maratoninkin eikä ollenkaan valittanut ylirasitusta, kuten nykyiset huippumme koko ajan tekevät vähän matkaa kipitettyään.


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi