Blogi

Neuvostokeramiikka

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 05.10.2018 18:21

Blogi >>

Noin 40 vuotta minua uskollisesti työelämässä eteläkorealainen kahvimukini on alkanut vuotamaan ja tahraamaan ympäristöään, joten on tullut aika luopua siitä raskain mielin, vaikka joskus päätin, että se saa palvella minua siihen asti, kunnes virastomme vartiointiliikkeen miehet saattavat minut elakkeelle. Se hyvä puoli mukissani on, ettei sitä tarvitse pestä, koska se on pohjaväriltään kahvinruskea ja sekin hyvä puoli siitä löytyy, että jos kahvinpöönat ovat loppu, minun tarvitsee kaataa mukiini vain kuumaa vettä ja heti se muuttuu kahviksi.

 

Onneksi minulla on korvaava hyödyke jo varattuna, koska olen vasiten vieraillut Pietarin Poliittisen historianmuseossa ostamassa sieltä 30 -luvun poliittista taidekeramiikkaa ja erityiskeräyskohteenani ovat olleet neuvostoliittolaiset urheilumukit, jotka ovat ryhmittyneet yllä olevaan suttuiseen kännykkäkuvaan. Suomalaiset suhtautuvat naapurin kulutustarviketuotantoon epäillen, mutta kapitalistisetkin tiedemiehe myöntävät, että sikäläiset Khalasnikov -rynnäkkökiväärit, balettitossut ja keramiikka ovat huippulaatua. Nuo mukit tuntuvat käteen hyvin jämäköiltä.

 

Mukien urheilijahahmot kaikessa pönäkkyydessään ovat kovin ihanteellisia suomalaisen silmään. Seppo Rädyn ja Matti Nykäsen kaltaiset suomalaishuippu-urheilijatyypit loistavat poissaolollaan kuppien kyljistä. Uskon mukien edustavat tyylisuunnaltaan sosialistista realismia, vaikka en näistä taideasioista paljoa ymmärrä, koska olen enemmänkin urheilumiehiä.

 

Silmiinpistävä piirre reunimmaisen mukin uljaassa heittäjänuorukaisessa on se, että hän ei ole nakkaamassa mitään tavanomaista kilpaurheiluvälinettä, vaan kädessä näyttää olevan käsikranaatti. Tosin kilpaillaanhan maailmalla senkin heitossa. Käsikranaatin heiton Suomen ennätys on Pekka Ala-Räisäsen nimissä. Hän heitti vuonna 2000 peräti 79,62.


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi