Blogi

Signeeraus

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 05.08.2018 18:00

Blogi >>

Tumpeluuden lisäksi minussa on vielä sekin vika, että käsialani on ihan samanlainen, jollainen se oli, kun kirjoitustaidon varhaislapsuudessani hankin. En mielelläni allekirjoita papereita muuten kuin kahdella viivalla. Enkä ole vielä tavannut itseni lisäksi ihmistä, joka saisi käsialastani selvää.

 

Ennen oli tärkeää, että ihmisellä oli selkeät puukstaavit. Tuossakin on äitivainaani vieraskirja 41 vuoden takaa ja se todistaa, että ihan kansakoulupohjaltakin signeeraus onnistuu tyylikkäästi. Tuossakin on päällimmäisinä Kalle ja Lempi Närhin nimikirjoitukset eikä niistä huomaa, että Kalle oli kirjoitushetkellä yli kasikymppinen ja Lempi vähän nuorempi.

 

Isäni oli muuten perinyt Närhin suvun kaunokirjoitustaidon ja se saattaa hyvinkin selittää sen, että minäkin tässä keikun. Nimittäin isäni oli ikäluokkaa 1921 eikä niitä miehiä ollut jäljellä sodan jälkeen paljoa. Ainakin jonkin minulle kerrotun tarinan mukaan isäni oli ollut välirauhan aikaan koulutettavana kranaatinheittimen tulenjohtajaksi ja heidän elinikänsä taistelutilanteessa on keskimäärin muutaman minuutin. Selvän käsialan perusteella hänet sitten kuitenkin siirrettiin enemmänkin kirjoitushommiin. 


Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi