Blogi

Sotiemme eräs uhri

Kirjoittanut Aulis Koivistoinen 08.12.2017 19:15

Blogi >>

Näin maamme 100-vuotisitsenäisyyspäivän tienoilla on syytä muistaa sotiemme uhreja. Jokin aika sitten kerroin itähämäläiseltä sotaveteraanilta kuulemani tarinan venäläislääkäristä, joka hautasi ammutun sairaanhoitajansa ja joka hautaa kaivaessaan vakuutti, että oli aiemmin pitänyt suomalaisia sivistyskansana. Sotaveteraani ei pystynyt kertomaan koko juttua, koska purskahti ihan yllättäen itkuun.

 

Tuossa luin juuri Petri Pietiläisen kirjan Yksi rykmentti, sata tarinaa - veteraanit kertovat, jossa käsitellään nimenomaan suurelta osin  itähämäläisistä koostuneen Jalkaväki rykmentti 1:n vaiheita ja siinä edesmennyt heinolalainen Veikko Pystynen kertoo seuraavaa, joka voi liittyä edellä viitattuun tapaukseen tai ainakin kuvaa sitä, miten suomalaiset saattoivat pahimmillaan kohdella vangittuja vihollisnaisia. Pystysen mukaan:

 

"Joukossa satuin näkemään Kaukasukselta tai jostain Taka-Neuvostoliitosta olevia naisia. Heillä oli täysi sotisopavarustus päällä  ja täysi varustus. Väittivät olevan kovia tappelijoita miesten rinnalla. Tumma tukka vihreän ruskean sotilassuikan alta pursuili näkyviin, kiharat hiukset, erään naisvainajan maatessa tienojassa, puseron rintamus auki, housut riisuttuina, haarat levällään, jonne oli "kuka" pistänyt kävyn pystyyn. "Kuka" missä tilanteessa ja miksi?"

 

Kirjassa Veikko Pystynen kertoo, etteivät sodan jatkuessa vihollisen vainajat tehneet häneen mitään tunnevaikutusta. Vain omat kuolleet hätkähdyttivät. Vihollisen turvonneet ja violetinväriset ruumiit olivat hänelle yhdentekeviä.



Takaisin

Kommentit

Ei löytynyt

Kommentoi