Solovetski


Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa

 Olen asettanut loppuelämälleni seuraavat tulostavoitteet: minun on nähtävä luonnossa elävä valas, karhu, susi, liito-orava, lohen hyppy ja kalasääsken syöksy kalan kimppuun. Valas oli tarkoitus tavata äskeisellä matkallani Vienanmerelle.


Valasta en tavannut, mutta sen sijaan Vanhasen ja Tshernomyrdinin. Tiiksan kylässä nimittäin kuvan ystävällinen ja suomenkielinen rouva Vanhanen, jota alettiin luonnollisesti kutsua pääministerin äidiksi, antoi satunnaisten suomalaisturistien käyttää ulkohuusiaan. Monenkohan suomalaisen heimoaate riittäisi vastaavaan, jos linja-autolasti itärajan takaisia vieraita pöllähtäisi kartanolle.


Rouva Vanhasella oli kolme upeaa kissaa, joista komeimman nimi oli Tshernomyrdin Venäjän pääministerin mukaan. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi vaatinut nimen vaihdosta sillä perusteella, että se loukkaisi tätä hienoa eläintä.
Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 2. elokuuta 2007 kello


Venäjällä on hotua
 

Vienan Karjala näytti olevan pelkkää läpipääsemätöntä metsää, miljoonia keloja, tuhansia neliökilometrejä kuivaamattomia lakkasoita ja valtavasti rakentamattomia rantoja. Vaikka kuulema kaikilla kostamuslaisilla on kesämökki, rakennetaan ne kiinni toisiinsa ja rannat säästyvät - mikäli meillä olisi samanlainen mökkikulttuuri, näkyisi se henkirikostilastoissa.

Jos itärajan haluttaisiin panostaa luontomatkailuun, niin edellytyksiä olisi. Suomen nainen olisi valmis maksamaan lakanpoimintareissusta ja Suomen mies olisi valmis kohtuullista korvausta vastaan kaatamaan kelon ja keittämään omassa rauhassa porokahvit. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin olevan niin, että venäläiset tekevät inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei vain kukaan turisti vahingossakaan tulisi maahan.

Sen verran matkailuyrittäjä Eero Moilasen (Moilasen matkassa mukavasti) kanssa kehittelimme Karjalan luontomatkailuasiaa, että sovimme, että jo ensi talvena järjestetään Eldankajärven jäällä Suomi-Venäjä pilkkimaaottelu. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Vienan Kemi
 

 Vartiuksen raja-asemalta noin 30 kilometrin päässä sijaitseva Kostamus on yllättävän länsimainen kaupunki. Sikäläisen ostoskeskuksen ihmiset ovat tyylikkäämpiä kuin lajitoverinsa Kuopion Sokoksen edessä. Kostamuksella menee taloudellisesti hyvin. Rautatehdas hyötyy Kiinan imusta, Ikea perusti juuri tähän 36.000 asukkaan kaupunkiin 1500 työntekijän huonekalutehtaan ja kempeleläinen IT-yritys pisti paremmaksi ja rakensi 2000 työpaikan laitoksen.
Vienan Karjala taitaa olla kuitenkin vielä niin takapajuista seutua, ettei siellä satunnainen matkailija juurikaan näe huoria, juoppoja tai ammatti- ja taparikollisia. Mutta kaikesta huolimatta Vienan Kemi, 14.000 asukkaan kaupunki kauhistutti ensinäkemältä. Aluksi tuntui siltä, ettei tälläistä hökkelikylää löydy kuin jostain Kinshasan Kongosta.


Mutta sitten muisti, että oikea vertailukohde saattaa olla Rion slummit. Venäläiset ovat nimittäin tilastojen mukaan juuri maailman keskiluokkaa, kuten myös brasilialaiset ja myös tulonjako on yhtä epätasainen. Tosin talousnero Soros ennustaa, että Venäjä kuitenkin on maapallon tuleva supervalta.
Oppaan äänessä särähti hieman katkeruus, kun hän kertoi ruotsalaisten (siis myös suomalaisten) muutaman kerran polttaneen kaupungin ja jotenkin alitajunnasta pulpahti, että vielä kerran se olisi poltettava, sillä ei siitä korjaamalla saa kalua.


Toisaalta lähes 300 vuotta vanha kirkko on kaunis ja vaikka sitä nyt remontoidaankin, niin tuskinpa edes nykyiset AMK-insinöörit osaavat tehdä yhtä hyvää pytinkiä. Vuosisatojen jälkeen se on yhä hahmollaan eikä liiemmälti räköile.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »



Solovetskin seurue

 

Viisi suomalaista ja kahdeksan savolaista sekä vienankarjalainen opas 31.7.2007 vierailailulla Solovetskin luostarissa.

 

Maatuska

 Tyypillinen venäläinen talonpoikaisnainen, joka on ilmeestä päätellen luopumassa maallisista iloista ja vetäytymässä luostariin.

Solovetski


 Solovetski on lähes 500 vuotta vanha luostari Vienanmerellä. Aikoinaan se oli Venäjän rikkain luostari. Paikan myöhemmistä vaiheista saa tietoa Soltsenitskyn kirjasta Vankileirien saaristo. Täällä surmattiin suuri osa Venäjän älymystöstä 1930-luvulla ja siitä valtakunta maksaa kallisti vieläkin.

Ihanne yhteiskunta

 Vienan Karjala näyttää olevan todellinen ihanneyhteiskunta - ainakin sikäläisille kotieläimille, jotka saavat temmeltää vapaasti lajityypillisesti käyttäytyen. Ei ole yllätys, että eilen uutisissa kerrottiin, että rappeutuneen suomen pystykorvaakin yritetään pelastaa elinvoimaisen  laikakoiran geeneillä.

Sikäliset vapaina laumoissa kiertelevät koirat, joiden rotua ei pysty määrittelemän, vaikuttavat hyvin terveiltä ja tasapainoisilta verrattuna meikäläisiin puhdasrotuisiin, räksyttäviin, hysteerisiin, lonkka-, puru- ja luonnevikaisiin lajitovereihinsa. Muut kotieläimet kuten myös turistit saivat olla niiltä rauhassa.

Yllä olevassa kuvassa Solovetskin vuohet viettävät vapaa-aikaansa kaupan nurkalla odottaen, että joku pudottaisi roskakoriin jotakin jalkautumisen arvoista.



Lokkipartio

 Oppaamme kertoi, että 1852 saapui Englannin laivasto tulittamaan tykeillään Solovetskia. Tällöin munkit kokoontuivat riviin luostarin muureille ikonit käsissään. Ja ihme tapahtui - kaikki kranaatit lensivät ohi. Osasyynä ihmeeseen olivat myös saaren maanpuolustushenkiset lokit, jotka kokoontuivat laivaston yläpuolelle vaikeuttamaan vihollisen tähystystä.

Vasta paluumatkalla laivan kannella ymmärsin, miten ne käytännössä suorittivat isänmaallisen velvollisuutensa. Ylöspäin ei tehnyt mieli vilkuilla, koska siinä sai helposti paskat silmilleen.


Jäähyväiset Solovetskille


 Tässä lokkipari torjuntalennolla jossakin Solovetskin suunnalla - mainittakoon, ettei selkälokki ollut Vienanmerellä mikään uhanalainen laji. Tämän kuvan myötä jtämme hyvästit tälle näkemisenarvoiselle saarelle ja suuntaamme kohti uusia seikkailuja.

18-19.8. on tarkoitus vierailla Uukuniemi-seuran kanssa pitäjän Venäjän puoleisessa osassa. Mielenkiintoista nähdä, miltä näyttää 60 kilometriä pitkän Pyhäjärven erämääpuolisko. Siellä ei tiettävästi ole asutusta eikä reiluun 60 vuoteen ole muutenkaan rakennettu mitään. Rantakalliot ovat kuulema upeat.

Jos Viena oli niin takapajuista seutua, ettei siellä ollut huoria, juoppoja tai varkaita, niin nyt luultavasti on tilaisuus tutustua elämn tähänkin puoleen. Käymme myös Sortavalassa, joka on Suomessa melkein samassa maineessa kuin Napoli; eli nähdä Sortavala ja kuolla.