Vaaleanpunaista shampanjaa

 Otsikossa mainittua juomaa ryhdytään nauttimaan yllä olevassa kuvassa uukuniemeläisten naapureiden voimin. Eikä syyttä, sillä montaa merkkipäivää juhlitaan tässä yhtä aikaa. Liisan 80-vuotispäivistä on vasta kuukausi, Ailin ja Erkin kultahäihin enää kolme vuotta ja allekirjoittanut pääsi miehen ikään viisi kuukautta sitten. 


Karjalassa pittää aina olla hauskaa vaikka syvän märkänis. Sovittin, että juhlia ja shampanjan juontia jatketaan marraskuun 1. päivänä klo 18 samassa paikassa riippakoivun alla ja seurataan Pyhäjärven jäätymistä, jonka jälkeen suunnistamme Erkin kanssa ensiriitteelle kolkkamatikalle.


Mutta suruja riittää tässäkin porukassa. Aili ja Erkki kaipaavat Uukuniemen ihmishälinästä Pyhäjärven Suitsan saareen, jossa he aiemmin elivät kaikessa rauhassa pahasta maailmasta tietämättä. Ei ollut tietä, sähköjä, puhelimia tai televisiota mielenrauhaa viemässä. Turvallistakin siellä oli, koska kun pimeällä lähti mantereelle soutamaan, valaisivat silloisen hyvän naapurin rajavartijat soutajaa valonheittimillään ja katsoivat, että kaikki on kunnossa.


Liisa taas kaipaa lentäjää. Suurhyökkäyksen aikaan kesällä -44 piti olla naapurin pojan häät, mutta ne peruuntuivat, koska sulhanen ei päässyt tapahtumapaikalle. Häätalolta pois pyöräiltäessä pyysi komea ja ystävällinen lentäjä (Uukuniemellä oli lentokenttä) saisiko hän saatella neitiä tämän kotiin. Erotessa komea lentäjä vakuutti ottavansa varmasti yhteyttä, jos vain palaisi seuraavan päivän pahalta lennolta.


Ja lopun sitten arvaakin. Ei ole lentäjästä mitään kuulunut. Komeat lentäjät eivät yleensä palaa.