Venäjän matkaajan elämänohjeita

MIKÄ EI OLE ELÄMÄN TARKOITUS

Ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto on jatkanut tittelinsä viitoittamalla tiellä ja julkaissut venäläistä huumoria käsittelevän kirjan, joka on kuvaavalta nimeltään “Lavea luonto”. Susiluodon edellinen venäläistä elämänmuotoa peilannut teos oli “Työ tyhmästä tykkää”. Sikäli Susiluodon kirjat ovat sikäli erikoisia kaskukokoelmia, että niistä löytyy jokunen ihan oikeasti hauska tarina. Lisäksi tämä jälkimäinen julkaisu myös kertoo sen, mikä ei ole elämän tarkoitus. Nimittäin elämän tarkoitus ei ole, että ihminen janoon kuolee.

Huumoria ei pitäisi missään tapauksessa tieteellisesti selittää, sillä sen jälkeen ei enää mikään naurata. Kuitenkin alan tutkijat ovat sitä mieltä, että huumori on ihmiskunnan vanhin ja paras, mutta myös halvin terapia muoto, joka auttaa lajitovereitamme selviämään ahdistavissa tilanteissa. On sanottu, että mitä kiviemmät pellot, sitä rikkaampi huumora. Ehkä näin onkin, mutta ilmeisesti asia liittyy myös geometriaan. Siellä, missä suorakulmaa arvostetaan, asukkaat ovat tosikkoja, mutta suorakulmaa karttelevissa kulttuureissa nauru raikaa.

Susiluoto ei olisi varmaankaan onnistunut, jos aiheena olisi ollut vaikka japanilainen, sveitsiläinen, saksalainen tai ruotsalainen huumori, mutta Venäjä on vieläkin supervalta; tosin ainoastaan huumorin alalla. Ilmeisesti myös venäläisten ja suomalaisten ovat joissakin asioissa samalla aaltopituudella. Molemmissa maissa perusasiat ovat sauna, viina, tummaleipä ja kesämökki, mutta myös musiikissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa molemmilla veljeskansoilla on samanlainen maku.

Huikeita erojakin kansoilla on. Kun viimeisimmän kansainvälisen tutkimuksen mukaan Suomi oli maailman vähiten korruptoitunein maa, löytyi itäinen naapurimme samoilta sijoilta Nigerian ja Indonesian kanssa. Uskoisin myös, että jos kansojen työmoraalia mitattaisiin, olisi ero myös huima. Nämä asiat ehkä lisäävät venäläisen huumorin suosiota maassamme. Kyllä meikäläinenkin haluaisi olla kunnon renttuilija eli ns. Ellun kana (vaikka asialliset hommat hoidettaisiinkin), sillä elämänmuotomme sosiaaliset paineet ovat ahdistavat ja tätä ahdistusta voidaan hetkeksi paeta venäläiseen laveaan luontoon.

Kirjan puute on, että siitä puuttuu paras neuvostovitsi. Toveri Brezhnev oli autoilemassa syvällä maaseudulla, kun hän näki mummon, jolla oli vain yksi kenkä. Ihmisystävällinen puoluejohtaja pysäytti ja tiedusteli, että minne mummo-kulta on kenkänsä hukannut. Tähän mummo kivahti, ettei hän ollut mitään hukannut, vaan oli tämän löytänyt.

Se oli pienen ihmisen kosto suurelle apparaatille, samalla se karnevalisoi ahdistavan kulutustavaroiden puutteen ja pilkkasi valtaanpitäviä. Kuten myös seuraava ilmeisesti suomalaista vientitavaraa oleva tarina, eli mitäpä luki generalissimus Stalinin huomattavan komeassa taskukellossa. No, siinä luki seuraavaa: “Rakkaalle kirkkoherralle Säkkijärven seurakuntalaisilta”.

Ilmari Susiluoto: Lavea luonto - Venäjän-matkaajan elämänohjeita
Ajatus Kustannusosakeyhtiö: 2001, 205 s.