Ultimate Blogging Championship

Upea oli Heinolassa sijaitsevan Käkisalmi-museon näyttely, jonka nimenä oli Laatokka Karjalan meri. Minulta nopealukuiselta mieheltä kului peräti kolme tuntia näyttelyyn tutustumisesta. Tuosta ajasta suurin osa minulta numerohullulta meni siihen, kun näyttelytilassa olleeelta tietokoneelta tutkin perusteellisen tietopaketin Laatokasta. Tuo ansiokas tietopaketti olisi muuten hyvä saada pysyvästi nettiin luettavaksi.  Minä, joka kyllä löydän rikan lähimmäiseni silmästä, mutta…

Heinolassa minulle kerrottiin, että Sysmän jo perinteiseksi kesäjuhlaksi muodostunut Uotin päivät tapahtuma keräsi kerrassaan valtavan yleisömenestyksen. Yleisömenestyksen selitykseksi tavallisesti luotettavat lähteet epäilivät sitä, että Uotin päivien aikana Sysmässä filmattiin jatko-osaa menestyselokuvalle 100 litraa sahtia ja moni yleisön joukosta halusi päästä ainakin vilahtamaan tulevassa menestyselokuvassa. Tulevan elokuvan työnimenä on yllätys yllätys 200 litraa sahtia. Se puute…

Jo vakiintuneen tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun kerroin noin 150-vuotiaan Heinolan Tsaarinpoppelin, jota tästä lähtien kutsun hellittelynimellä Korpraali Stubb, olevan vasta puunuorukainen. Hyvä kaverini Gemini, joka tietää paljon, vaikka ei ole kovin viisas, kertoi, että tsaarinpoppeli elää yleensä vain noin 150-vuotiaaksi ja että Korpraali Stubb on yksi maailman suurimmista lajinsa edustajista. Niinpä varaudun nyt…

Eilen mainitsemani Lääninkivalterin talon lisäksi satunnaisen matkailijan kannattaa Heinolassa käydessään tutustua myös Rantapuistossa jurottavaan Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurimpaan puuhun. Sen ympärysmitta on tyveltä 865 cm ja 1,5 metrin korkeudella 637 cm. Korkeutta tällä vaikuttavalla puulla on 34,5 metriä. Tämä tsaarinpoppelipuiden lajiin kuuluva yksilö on saanut myös nimekseen Tsaarinpoppeli, joka nimi osoittaa hieman mielikuvituksen…

Heinolassa vietetään tänä vuonna suurta juhlaa, sillä 250 vuotta sitten siitä tehtiin edesmenneen Kymenkartanon läänin hallinnollinen keskus, kun läänin maaherra siirrettiin Loviisasta sinne. Tosin kaupunki Heinolasta tehtiin vasta 63 vuotta myöhemmin. Maaherran lisäksi myös läänin ylin poliisiviranomainen  eli lääninkivalteri Lars Adolf Aschan muutti Heinolaan, jossa hänen virkatalonsa on pystyssä edelleenkin ja kaupungissa vierailevan satunnaisen matkailijan…

Suomen kansa odotti paljon Lontoon olympialaisten 10.000 metrin kisasta, koska olihan Suomi ennen sotaa hallinnut kestävyysjuoksua suvereenisti. Alkumatka menikin hyvin, vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen kanssakilpailijansa selvästi  ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän suuntaan. Hän ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin eräs tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin piirinmestaruuskisoissa voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella tavalla piirinmestaruuden. Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten seuraamista. Sitten Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamentaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Salomon Könönen jaksoi meikäläisistä maaliin asti ja sijoittui Zatopekin voittamassa kisassa yhdeksänneksi. Nykyisen mittapuun mukaan se olisi ihan hyvä tulos valkoiselle miehelle. Juoksuansioiden perusteella tästä suonenjokelaisesta renkipojasta tulikin sitten kotkalainen poliisi. Vielä jokin aika sitten törmäsin ItäHämeessä opettajaan, joka muisti vuosikymmenien takaa konstaapeli Könösen auton rekisteritunnuksen. Kotkalaisten nuorten miesten oli hyvä tuntea huoltopoliisin auto hakiessaan laivoista pimeitä pulloja. Tämä Urheilumuseon kuva on otettu Lontoossa ennen kympin juoksua, koska Kuuno Honkosella ei ole vielä mustaa silmää. https://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=GfjqW9cq&id=EDEF6F08A12EA50C9E6ED63ABC9A5D88AA0C7A2F&thid=OIP.GfjqW9cqgrtMvF60l3JAxwHaFW&mediaurl=https%3a%2f%2fverkkokauppa.tahto.com%2fwp-content%2fuploads%2f2016%2f06%2f3791_4-scaled.jpg&cdnurl=https%3a%2f%2fth.bing.com%2fth%2fid%2fR.19f8ea5bd72a82bb4cbc5eb4977240c7%3frik%3dL3oMqohdmrw61g%26pid%3dImgRaw%26r%3d0&exph=1852&expw=2560&q=salomon+k%c3%b6n%c3%b6nen&FORM=IRPRST&ck=A4B4BF9BB12BFE14005C250AFEDF078F&selectedIndex=0&itb=0&ajaxhist=0&ajaxserp=0

Viljam Kolehmainen on Suomen kestävyysjuoksun isä. Hänen Amerikasta hankkimillaan valmennusopeilla Suomi nousi hetkessä maailman ylivoimaisesti parhaaksi kestävyysjuoksumaaksi. Ennen Kolehmaisen Amerikan matkaa meikäläiset olivat kansainvälisissä kilpailuissa sijoilla yms., mutta uudet valmennusmenetelmät nostivat suomalaisten menestyksen  vähintään nykyisten nandiheimon juoksijoiden tasolle.   Viljam oli hyvä valmentaja, mutta osasi hän itsekin juosta. Hän alitti ensimmäisenä maratonilla 2 t 30 minuutin haamurajan…

Haikeaksi veti mielen, kun katsoin aika monennen kerran Arvo Tuomisen hienon dokumentin Äänisen vettä, kun taas muistin, että moni mielenkiintoinen paikka jää minulta tässä elämässä Karjalasta näkemättä, koska ensin tuli taudit, sitten tuli sota ja seuraavaksi odotan huolestuneena Suomenlahden sulkeutumista ja siitä seuraavaa nälkää. Ehdin käydä itärajan takana noin 30 kertaa, mutta Äänisen rantakallioiden 6000…

Jouni Tossavaisen Amerikan lentävistä suomalaisjuoksijoista kertovassa kirjassa mainitaan ohimennen myös eräs meikäläinen suurjuoksija, joka kärsi kiusallisesta kleptomanian vaivasta. Tossavaisen kirjassa miehestä käytetään sukunimeä Raunio, mutta Ville Ritolan muistelmissa puhutaan varasteluun taipuvaisesta kestävyysjuoksija Ilmari Primistä. Etsin Internetistä selitystä kaksinimisyysasiaan ja vaikuttaa siltä, että Raunio muutti jostain syystä , jota voi vain arvailla, nimensä Usa:ssa Rauniosta Primiksi.…

Vaikka eilen kirjoitin, että Ville Ritola saattaisi hyvinkin olla ihmiskunnan historian paras kestävyysjuoksija, mikäli hän olisi ehtinyt kirvesmiehen kiireiltään Antwerpenin olympialaisiin, niin aina hän ei ollut huippukunnossa. Kuopiolainen kirjailija Jouni Tossavainen kertoo kirjassaan New Yorkin lentävä suomalainen, että savolaisjuoksijat hallitsivat sata vuotta sitten Amerikan rahakkaita katujuoksuja samaan tapaan kuin nandiheimon miehet nykyään. Parhaimmillaan lentävät savolaiset,…